Poissaolotodistus

Pari viikkoa on tullut blogitaukoa ja siihen on syynä tämä:

Anopilla oli eilen tasalukusynttärit ja mukavan lahjan keksiminen on aina melkein mission impossible. Olin jo monta kuukautta ajatellut, että tilkkupeitto voisi olla lahjakortin kera kiva lahja, varsinkin kun lahjan saajalla ei ole tilkkupeittoa, mutta tiedän hänen tykkäävän sellaisista, mutta koska en osaa tehdä sellaista, taitaa se jäädä vain haaveeksi. Aikapula on myös krooninen vaiva, joka ei tällaisessa isompitöisessä jutussa kyllä ainakaan auta. Ajattelin koko ajan, että onhan tässä aikaa opetella ja aloin haalimaan jo ennen joulua kankaita hissukseen, kaikki tietenkin ilman mitään suunnitelmaa ja tarkempaa tietoa, mitä olisin tekemässä. Selailin välillä ostamaani tilkkutyökirjaakin, mutta en täysin aloittelijana ja asiasta mitään tietämättömänä tullut kyllä siitä hullua hurskaammaksi.

Aikakin kului aikamoista vauhtia ja kaikenlaiset kevään muutkin juhlat lahjoineen vaativat huomiota. Päätin jo hylätä suunnitelman kokonaan, kunnes pari viikkoa sitten Ziina esitteli mahtavia tee-vähässä-ajassa-upeita-tilkkupeittoja blogissaan. Päätin kokeilla, josko minäkin oniistuisin, tosin epäilin kyllä taitojani kovasti. Aikaa oli siis vajaa kaksi viikkoa H-hetkeen.

Ensimmäisenä iltapäivänä leikkasin saksilla tilkut mutu-tuntumalla noin 12 senttisiksi neliöiksi. Seuraavana päivänä tein vähän suunnitelmaa paperille ja aloin ommella rivejä .... ja ompelin koko ajan väärinpäin tai väärän tilkun väärään paikkaan. Opin jo alussa, että tässä työssä sitten tullaan käyttämään tosi paljon ratkojaa! Siitä se lähti kulkemaan hissukseen ja suunnittelin jatkoa aina ommellessani.

Tilkkupeitosta ei todellakaan tullut täydellinen, mutta se on tehty rakkaudella ja hyvällä yrityksellä, ja uskon sen lukuisista virheistään huolimatta miellyttävän ja lämmittävän saajaansa. Peitto ei ole kovin paksu, koska ajattelin sitä vähän sellaiseksi kesäpeitoksi illalla televisiota katsoessa. Anoppi nukahtaa melkein joka ilta sohvalle television ääreen, joten sille tulee käyttöäkin :-). Väritystä on sovitettu anoppilan olohuoneen väritykseen ja anopille muutenkin mieluisiin väreihin.

Vaikka työhön meni kyllä näitten kahden viikon aikana paljon tunteja ja niitä mokiakin tuli tehtyä enemmän kuin laki sallii, ei tämä aivan varmasti tule jäämään minun viimeiseksi tilkkutyökseni. Opin paljon ja tiedän monta asiaa, joita en tule toistamaan seuraavissa jutuissa. Ideoita on vaikka kuinka paljon ja sopivia paikkojakin tilkkupeitoille olisi monta mielessä. Ja varmaan taitojen karttuessa sitä aikaakin menee paljon vähemmän. Minä tein myös esimerkiksi pohjan kiinnityksen tosi oudosti ja itseäni hankaloittaen, kun tahdoin tehdä peitosta mahdollisimman ison ja kangasta oli käytettävissä rajoitetusti ... koska olin ostanut sitä jo monta kuukautta sitten tietämättä, miten sen peittoon käytän! Outo tyyli sitten aiheutti myöhemmin ryppyjä ja ruttuja molemmille puolille, mutta eikös niitä aina ole rakkaudessakin :-).

Huomenna mennään sitten viettämään syntymäpäiviä ja on kiva nähä, mitä anoppi tykkää lahjastaan.

Valmistuneissa on myös aivan tuikitavallinen pari Nalle-sukkia, joka on ollut odotushuonetyönä.

Ullan ylösalaisinneule nro 4

Lanka: Nova Exklusiv, ostettu NKD-halpaliikkeestä, täyttä muovia mikrokuituisena

Puikot: 3 pyöröt erimittaisina

Tarvitsin lisää arkisia kesäneuleita, joita olisi kiva käyttää vähän viileämpinä päivinä. Koska lanka on pätkärääkättyä, piti mallin olla erityisen yksinkertainen. Mietin ensin Hourglassia lyhythihaisena, mutta päädyin lopulta tuttuun ja turvalliseen malliin. Ainoa muutos ovat reunuksien rullareunat. En kaventanut vartalo-osassa yhtään, koska olin ensin aikonut tehdä helmaan jonkinlaisen röyhelöreunuksen. Sainkin sen valmiiksi, mutta siitä tuli aivan kamala ja se meni purkuun. Päätin tehdä samanlaisen rullareunan kuin kauluksessakin on. Jos olisin tiennyt etukäteen suunnitelmistani, olisin tehnyt vyötärölle vähän kavennuksia, mutta kyllä tuo on ihan hyvä noinkin. Mielenkiintoista on nähdä, miten superpehmeä mikrokuitulanka käyttätyy käytössä ja pesussa. Neule ei muuten ole hinnalla pilattu: 150 gramman kerä maksoi 2,99 ja kulutus oli 382 grammaa ja ostin lankaa yhteensä 4 kerää.

Lopuista langoista on tulossa kahta eri Novitan mallia yhdistelemällä toppi. Jännityksellä pohdin, riittääkö lanka vai pitääkö kaveriksi ottaa joku toinen lanka. Aloitin myös erittäin ohuesta Junghanswollen Seidana-silkkisekoitelangasta Novitan mallilla virkkaamaan tunikaa. Siitä tulee kyllä aikamoinen ikuisuustyö, koska lanka on ohutta ja puikkosuositus nro 2. Sukkiakin on tulossa yhdet ja toisia olen aloittelemassa.

Ompelu-ja kirjontapuolella pitää vähän jatkaa kuvien digitalisoinnin opiskelua, jotta saan kirjottua pojalle vaatteisiin tämänhetkisen suursuosikin Spongebobin ja mies on tilannut itselleen uintireissupyyhkeen kirjottuna. Pyyhkeeseen on kuva valmiiksi digitalisoitu, mutta siinäkin on vielä pari puutetta, joita pitää korjata.

Liikuntapuolella oli lähes tilkkupeiton mittainen tauko, kun heinänuhan ja kesäflunssayrityksen sekoitus sekä kirpputorireissulla tapahtunut kaatuminen jälkivaikutuksineen vähän hidastivat tahtia. Heinänuha vaivaa vieläkin ajoittain, mutta onneksi on keksitty lääkkeet. Kaatumisestakin on toivuttu, tosin polvi on edelleen ruvella ja nilkkakin vähän vihoittelee .... puhumattakaan housunpolvesta jota ei vieläkään ole korjattu kirjontakuvalla.

Pojalla on kaksi viikkoa lomaa tarhasta, joten äidin pitää yrittää toimia animaattorina, plääh. Toivottavasti edes sää pysyisi suosiollisena, tosin tämän pidennetyn viikonlopun sääkuvat kyllä eivät kovin hyvältä näytä. Ja me kun oltiin menossa huomenna eläintarhaan isovanhempien kanssa :-(.

Puikot järjestykseen!

Olen haalinut Hongkongista aivan älyttömän läjän erikokoisia ja erimittaisia bambupuikkoja ja niille on pitänyt jo kuukausia tehdä oma koti. Ideoita on tullut riittävästi blogeista ja kirjoista, mutta se vihonviimeinen toteutustapa on ollut vähän hämärän peitossa. Päätin vihdoin eräänä kauniina iltapäivänä ottaa härkää sarvista ja tein noin kahdessa tunnissa pojan häärätessä ympärillä ilman mittanauhaa ja erityistä suunnittelua tällaisen sukkapuikkopussukan.

Oranssi kangas on vähän joustavaa farkkutyyppistä kangasta ja vihreä safarikangas joustamatonta ohuehkoa farkkukangasta, jota jäi vähän ylimääräisenä pojan viimekesäisistä housuista.

Joustava kangas kupruilee vähän varsinkin puikkojen ollessa paikoillaan, mutta se ei menoa haittaa. En laittanut pussukkaan mitään kiinnitysmekanismia, koska se on aina minun käsityökorissani, eikä sitä kuljetella ihmeemmin mihinkään. Lokeroista tuli aika passelin kokoisia ilman mitään mittailuja ja testailuja ja sain mahtumaan niihin kaikki sukkapuikkosettini, jopa kaikki metallisetkin, joille arvelin joutuvani tehdä toisen samantyyppisen. Joissain suosituissa lokeroissa on vähän ahdasta, mutta sopu sijaa antaa ja kaikille löytyi koti. Saatan tehdä myöhemmin kangastussilla lokeroihin kokomerkinnän. Oranssin kankaan koukero-ompeleen tein harjoittelumielessä ja se vähän kiemurteli mihin halusi :-).
Olen jo pitkään kaivannut tarhamatkoille jotain pientä pussukkaa, johon mahtuisi kännykkä, avainnippu ja nenäliina. Kun kesällä ei tarvitse takkia ja kaikissa housuissa ei ole taskuja, olisi kiva olla joku juttu, mihin tärkeät tavarat siais ilman että täytyy kantaa reppua mukanaan. Parissa illassa syntyi ilman ohjetta pussukka Schachenmayr Nomotta Blue Jeans -langasta virkkaamalla. Kukan ohje on jostain ikivanhasta virkkauskirjasta. Vaaleammansinisen langan käytin viimeiseen pätkään saakka ja hihnasta tuli juuri oikean mittainen! Nappivalinta oli vaikea, mutta lopulta voittajaksi selvisi ihana terotinnappi, jonka väri päätti myös tummemman reunuksen ja kukan langan värin. Ja lankakerä oli muuten maksanut ruhtinaalliset 30 senttiä minun lempilankakauppani jämäpöydällä!

Ylösalaisinneule edistyy ja alkaa olla loppusuoralla. Enää muutama sentti helmaa ja hihat ja sitten pusero pääsee käyttöön. Tosin helman ja hihojen lopullinen ulkonäkö on vielä vähän avoin, kun mietin niihin jonkinlaista muodikasta röyhelöreunaa. Tosin kirjava lanka kyllä saattaa kaivata jotain rauhallisempaa reunusta.

Aloitin eilen myös Six Sox KAL:in Horcrux-sukat, koska piti saada tarhan äitien aamiaiselle joku pieni työ mukaan ja ensimmäinen on kantapäässä menossa. Sukantekele pääsikin siellä kaikkien ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi ja varsinkin tieto, että lanka oli värjätty itse pääsiäismunaväreillä, sai monen kyselytuulelle. Olivat laittamassa valmiille sukille hintalappuun kolminumeroista lukua :-). Juu ei, niistä tulee minulle ihan omat Harry Potter -sukat, joita käytän sitten vaan kyseisiä kirjoja lukiessa ja filmejä katsoessa :-).

P.S. Osaisiko joku kertoa, miksi uudessa Bloggerin versiossa tekstityyli välillä muuttuu ja rivivälit joko katoavat tai kasvavat kaksinkertaisiksi, vaikka en tiedä tehneeni mitään eri lailla?!? Olen yrittänyt tsekata tilannetta jopa Html-osiostakin, mutta en ole saanut siellä muuta kuin kaaosta aikaan enkä tullut hullua hurskaammaksi!

Nyt niitä kuvia

Kerkesin kuitenkin höyryttää valmiit työt ja ottaa niistä kuvia ennenkuin kohta lähdetään leikkipuistoon .... jos poika suostuu ennen sitä siivoamaan kylppäristä aiheittamansa vesilätäköt! Juu, vajaa nelivuotias pesee ilmapalloaan, kaikki vaatteet märkinä ja lattialla vettä :-(. Ja kiukkuaa nyt, kun pakotan siivoamaan jälkensä.

Hourglass
Ohje: Joelle Hoverson, Last minute knitted gifts
Lanka: Austermann Smaragd classic, 100% villa
Puikot: numeron 4 pyöröt
Koko: 40
Kulutus: huikean pieni määrä 395 g eli samanlaiseen olisi vielä langat varastossa
Neuleesta tuli kiva ja aika sopivan kokoinenkin. Taisin tehdä aika lailla ohjeen mukaan, tosin en kyllä enää jaksa muistaa, oliko ohjeessa tehty vartalo-osa pyörönä, jonka minä tein. Mustaa neuletta on kyllä kamalan vaikea kuvata ja väri on kuvassa aivan liian vaalea. Alemmassa yksityiskohtakuvassa väri on parempi. Sain onnistumaan raglankavennuksetkin omasta mielestäni oikein kauniisti. Mallia tulen varmasti käyttämään jatkossakin ja jonkinlainen kesäisempikin Hourglassa on mietinnässä.


Jaywalkers
Ohje: Grumperinan ohje Magnits syksy/05
Lanka: Fortissima Colori Rosskastanie eli hoitavalla kastanjauutteella varustettu
Puikot: 2,5
Koko: 39, 76 silmukkaa
Taas kiva malli ja lanka sopii myös kivasti, sain raidatkin onnistumaan melkein 100%:sesti yhteen. Keväisen iloiset piristyssukat minulle itselleni. Tämäkin malli palaa varmaankin vielä puikoille.

Tässä sitten se eilisen kirppissaalis ja hintaa koko satsille ruhtinaalliset 5 euroa! Vasemmalla ylhäällä on muutama epämääräinen kerä melkoisen muovisia jämiä, muuten paljon kivoja lankoja joko runsaalla luoinnonkuitumäärällä tai muuten hauskaa lankaa. Gedifran luonnonvalkoisista ja sinisävyisistä langoista tulee jotain kivaa kesäistä, koska langassa on paljon puuvillaa ja pellavaa ja mukava jousto. Lankaa on kolmessa värissä yhteensä ainakin 650 grammaa, eli siitä saa jo vaikka mitä. Talveksi on muutama mukava asustelanka ja koristeiksi monenlaista pörröä ja nauhaa. Jätin muuten kirppikselle monta laatikollista muita lankoja, tosin niissä oli aika paljon muovia mukana, mutta en edes jaksanut alkaa penkomaan laatikoita pohjia myöten, niin iloinen olin tästä saaliistani :-).

Nyt pitää lähteä etsimään leikkipuistoon sopivaa sukkalankaa ja yrittää houkutella puolialaston poika pukemaan. Eilen aloitettu ylösalaisinraglan edistyy mukavasti ja lanka on ihanan pehmeää.

Kuvatonta hehkutusta

Ihan pakko tulla hehkuttamaan, että käytiinpäs tänään aivan megasuperihanalla kirpputorilla ja sääkin suosi mahtavasti. Pienen kylän kadut täynnä asukkaitten pöytiä ja kaikki ammattilaiset uusine romuineen olivat kiellettyjen listalla. Väkeä oli kuin pipoa, mutta kivaa oli. Ja arvatkaas kaksi kertaa, mitä ostin :-)?!? Hourglass valmistui eilen ja Jaywalkerit valmistuvat tänään. Ja aloitin kesäisen ylösalaisinneuleen Ullan maanmainiolla ohjeella, jolla olen kutonut jo ainakin ... hmm ... 3 paitaa. Yritän keritä huomenna laittamaan kuvia neuleista ja kirppislöydöistä, tosin keskiviikot ovat leikkipuistotapaamisineen aika kiireisiä.