torstaina, joulukuuta 03, 2009

Tontut liikkuu

Nyt on se aika vuodesta, kun pyyhitään monen sentin pölyt blogista .... oikeastaan piti sanoa, että se aika vuodesta, kun ei uskalla näyttää mitään valmistuneita juttuja, kun blogissa käy vakoojia ja tonttuja lukemassa. Mutta niin taas on käynyt, että bloggaustauosta on tullut ihan mielettömän pitkä. Töitä on valmistunut vajaan tusinan verran, mutta päättely- ja pingotuskeijut ovat todella työllistettyjä eivätkä ole vahingossakaan käyneet täällä päinkään, joten näytettäväna olisi vain iso kasa muodottomia möykkyjä, joissa on miljoona langanpäätä, joten jätän sen tällä kertaa tekemättä. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että puikoilla on ollut paljon liukuvärjättyjä sukkalankoja, joita on väärinkäytetty huivitarkoituksiin ja kyllä niitä sukkalakoja on ihan ohjeenmukaisestikkin käytetty. Räveltämöstä löytyy vähän enemmän speksejä, muttei sieltäkään edellämainitusta syystä kovin montaa kuvaa.

Joulukiireet ovat täysillä päällä, vaikka olenkin tänä vuonna aikaisempia paremmin aikataulussa. Ensi viikolla laitetaan pojan kanssa pikkuleipätehdas käyntiin ja sitä hommaa riittääkin sitten useammaksi päiväksi, vaikka aion kyllä vähentää määrää viimevuotiseen verrattuna, ettei pipareita tarvitse syödä juhannuksena. Hyvin ne kyllä upposivat viime vuonna pipareita lukuunottamatta, varsinkin kun mies vei pyhien jälkeen töihinkin maistiaisia. Piparit eivät meidän perheessä oikein maistu, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että suklaisemmat ovat meidän suosikkeja ja niitä riittää sitten niin paljon, ettei pipareita tarvitse syödä. Pitäisiköhän leipoa tänä vuonna ensimmäisenä pipareita, niin niitäkin menisi enemmän :-).

Kiitos muuten kaikille kommentoijille! Kouluasiasta piti kertoa vielä vähän lisää. Ensimmäisessä vanhempainillassa monia epäselvä asia selkeni ja sen jälkeen on sujunut yhteydenpitokin paljon paremmin, tosin ihan niin nykyaikaisia täällä maalla ei vielä olla, että sähköposteitse asioita hoideltaisiin, joka olisi kyllä näppärää. Sain kuulla siellä opettajalta, että poika pärjää oikein hyvin ja on löytänyt paikkansa luokassa ja sama tahti on jatkunut edelleenkin. Toki välillä on pieniä kahakoita poikien välillä, mutta nekin ovat olleet ihan pieniä ja nopeasti selvitettyjä.

Läksyjä on vieläkin välillä aika paljon, vaikka opettaja sanoikin, että ne eivät saisi kestää puolta tuntia kauempaa. Sain kyllä kuulla vanhemmilta, joilla on isompia lapsia samassa koulussa, että läksyjä ei voi olla koskaan liikaa, koska hyppy kakkosluokasta kolmanteen on tosi iso ja vaikea ja jos ei jo heti ekalla totu tekemään paljon kotona, tulee isoja vaikeuksia. Poika on kyllä tottunut jo läksyihin, vaikka vieläkin lempipäivä on torstai, jolloin on iltapäiväkoulua, eikä yleensä ollenkaan läksyjä. Usein hän haluaa tehdä vielä läksyjen lisäksi muitakin tehtäviä omista kirjoistaan, joka on tietenkin mukavaa treenausta. Nytkin värittelee tuolla lattialla kuvia ahkerasti.

Kiirettä on kyllä vieläkin ja aika mene kuin lentäen, koska päivät ovat kamalan lyhyitä ja läksyjen valvominen on edelleenkin tehtävä ainakin passiivisesti. Aika erilaiselta kuullosti Berliinin koulutilanne eikä meillä tule asia muuttumaankaan ja reformi on ilmeisesti aluekohtainen. Ihan yläasteikäisilläkin koululaisilla päivät ovat tosi lyhyitä verrattuna Suomeen. Kyllä täälläkin puhutaan kovasti kokopäiväkoulusta, mutta en usko sen tulevan meidän kouluaikana. Molemmilla on puolensa, mutta kyllä tämä lyhyt koulupäivä vaatii aika paljon aktiviteettia kotona. Suomikouluun me ei olla jaksettu lähteä, kun sinne olisi matkaa noin 60 kilometriä ja aika olisi juuri sellainen, että oltaisiin työmatkaruuhkissa isossa kaupingissa eikä se kyllä innosta ollenkaan. Kyllä se kielelle tekisi hyvää, mutta olisi kyllä tosi rankkaa. Ja yritetään muutenkin pitää harrastusten ja muitten erikoisjuttujen määrän ainakin näin ekana vuotena mahdollisimman pienenä, koska tosiaan kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Kiitos muuten vinkistä ottaa kutimet mukaan odotteluhetkiin! Miten en ollut sitä itse ajatellut, vaikka muuten kyllä usein raahan kutimia mukana! Nyt on autossa jämäsukat, jotka ovat edistyneet jo monta senttiä :-). Nykyisin kyllä osaan tulla jo sen verran myöhään hakupaikkaan, ettei kauaa tarvitse odottaa.

Kävin taas toimimassa kuskina välillä ja kiukkuamassa puhelimitse hammashoitolisävakuutuksen takia. Nuo vakuutusyhtiöt kyllä osaavat hommansa loistavasti: niin kauan kun rahat tulevat tilille, on kaikki hyvin, mutta kun sitten niiltä haluaa jotain, on paperisota aivan mieletön ja se kestää ja kestää ja kestää ... ja hammaslääkärijututhan yleensä ovat sellaisia, ettei sinne mennä aivan vaan huvin vuoksi kahvia juomaan, vaan jotain on vialla ja pitäisi korjata mahdollisimman pian. Ja sitten vielä on vaan idiootteja puhelimessa, jotka kertovat eri kerroilla eri asioita ja joitten sanaan ei voi luottaa. ARGGGGGGGGHHHHHH!

Nyt lopetan jo tähän paasaamisen ja kiukkuamisen ja palaan sitten seuraavalla kerralla jopa enemmän aiheeseen kuuluvilla jutuilla ja kuvien kera. Versprochen :-)!