perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Ensimmäinen lanka

Surruttelut ovat jatkuneet, tosin ihan vähän vähemmällä tahdilla, kun vielä välillä meinaa hartiat ja käsi mennä jumiin, kun sitä tulee puristeltua kuitua liikaa ja innostuttua vaan kehräämään kerralla liikaa. Tässä on ensimmäisten rullien tulosta aikamoisen surrealistisissa väreissä, mutta kun piti saada rullia tyhjäksi, että voisi taas kehrätä lisää :-). Yksi säie on värikästä Spacemerinonauhaa, toinen Novitan Hahtuvaista ja kolmas tavallista lanoliinista ja lampaalta tuoksuvaa perusvillaa. Ei todellakaan yhtään tasainen ja kertauksessakin on todellakin parantamisen varaa, koska jouduin säätämään rukkia moneen kertaan, mutta kyllä sen langaksi tuntee :-).

Tällä hetkellä on Ladybugin ruokana tällaista ihanaa villa, jonka sain syksyllä Backnangin reissulla Annelta yllärilahjana. Mielettömän ihanat värit ja tosi kivaa kehrätä. Siinä saattais olla kuulemma merinoa ja ehkä silkkiäkin. Minä en noita kuituja osaa vielä yhtään erottaa toisistaan vaan pistelen vaan kehräten mututuntumalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta :-).

Tässä kuvaa rullan alusta ja aika ohutta siitä tulee. Tämä kuitu on siitä kivaa, että yksittäiset kuidut tuntuvat olevan aika pitkiä ja ehkä aavistuksen jopa kihartuvia ja vähän kuin takeruvat kiinni toisiinsa ja sen takia näin aloitelijakin saa siitä aika ohutta säiettä aikaiseksi. Tästä tulee joko kaksinkerroin kerrattua tai navajokertauksella (joka pitäisi ensin opetella juutuupin videoitten avulla :-) ) kolminkertaista lankaa ja tämä oikein huutaa joksikin huiviksi.


Kutomisrintamalla ei ole mitään uutta esiteltävää, mutta arkistojen kätköistä voisin näyttää vaikka yhden huivin, jota on tullut käytettyä niin paljon, ettei sitä kohta enää tunnistakkaan samaksi huiviksi kuin pingotuksen jälkeen :-). Malli on Feather and fan ja tosi kiva neuloa. Lankana Noron Kureyon Sock.

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Surrurrur

Tuleekohan tästä tiistaiblogi, kun pojalla on taas uimareissu ja hetken päästä pitää lähteä hakemaan häntä taas autolla sieltä :-). Ja tänään tullaan kotiin oikein Mäkkärin kautta, kun perheen kolmas jäsen on reissussa ja silloin meillä kokataan erittäin vähän.

Valmistuneita töitä on joululahja veljelle, nimittäin Clockwork-huivi . Tämä lähtee näin jälkitoimituksena ja veli sai jouluksi vain lahjakortin ja lupauksen saada haluamansa asuste lahjaksi myöhemmin. En yksinkertaisesti kerinnyt saada kaikkea valmiiksi (lue: aloitin taas kerran jouluneulomukset ihan liian myöhään), mutta käyhän se näinkin. Tämä malli oli mieleen ja väritystä mietittiin yhdessä. Ja tosi hyvä kaulahuivista tulikin. Täytyisi varmaan neuloa itsellekkin samanlainen samalla väriyhdistelmällä.

Lankana on jotain nimettömiä sukkalankoja, eli pesu on helppoa ja sille voi hyvin näyttää silitysrautaakin jos sen tarve tulee.

Räveltämön Kaheleissa alkoi peittovimma ja pakkohan se oli lähteä mukaan, varsinkin kun olen jo vuosia haaveillut omasta virkatusta tai neulotusta torkkupeitosta. Heti kun sain huivin valmiiksi, aloin virkkaamaan paloja ja kyllä on koukuttavaa puuhaa! Malli on Babette, kylläkin suurennetuilla neliöillä ja pituuteenkin lisään yhden osan. Väritys on aika tylsää, kun peitto tulee olohuoneen sohvalla käytettäväksi enkä halua siitä liian kirjavaa. Lankana taas sukkalankoja ja niitten jämiä.

Lauantaina taloon saapui kauan odotettu ajanryöstäjä, joka onkin vallannut olohuoneen kokonana ja puikot ja koukut ovat joutuneet paitsioon :-). Tämä on nimeltään Schacht Ladybug eli tuttavallisesti Leppis ja on kyllä aika ihana kapistus. Ja kyllä sillä on ihanaa kehrätä, kun on paljon rullia, se on hiljainen ja siihen on monia eri nopeuksia. Opettelua se kyllä vaatii, mutta mukavaa hommaa se on ja kyllä sillä tulee nyt jo ihan langan näköistä tavaraa.




tiistaina, tammikuuta 18, 2011

Ihmeitten aika ei ehkä ole ohi

Huisk huisk pois monen sentin pölykerros ja hämähäkinseitit ja katsomaan, että mitä tänne blogiin oikein kuuluu. No ei paljon muuta kuin muutama spämmiposti ja tyhjyyttä. Jonkun aikaa on ollut sellainen fiilis, että pitäisköhän taas jatkaa bloggaamista, tosin en kyllä yhtään tiedä, miten kauan innostus jatkuu.

No mitäs sitä on tullut tehtyä. Toki on tullut neulottua ja vähän virkattuakin, mutta vähän uuttakin suuntausta on ollut ilmassa, kun kiltit sukulaiset toivat minulle satavuotiaan perintökalleuden, paremmin tunnettu nimellä Wanha Rouwa, jolla aloin harjoittelemaan kehräystä. Alun käynnistysvaikeuksien jälkeen sain säädöt oikeiksi ja kehruu alkoikin sujua. Mutta sitten tuli kuuma kesä ja rukki joutui kellariin jähylle, kun en yksinkertaisesti voinut koskea mihinkään villaiseen.



Jonkun verran olen kehrännyt senkin jälkeen ja todennut, että kyllä se on kivaa hommaa, mutta vanhalla rukillä tietenkin vähän työlästä, kun säätäminen on epätarkkaa ja rullia on vain kaksi. Tuolla on ollut käytössä kaikenmaailman pahvirullavirityksiä ja jokaisen valmiin rullan jälkeen on pitänyt keriä lanka pahville ja se on kyllä pidemmän päälle vähän tylsää. Ja vaikka kuinka Wanhaa Rouwaa on putsattu ja puunattu ja öljytty, on se vieläkin niin äänekäs kehrätessä, ettei televisiota oikein voi katsoa, mutta minkäs sille mahtaa, kun Rouwalla on niin paljon asiaa, kun se on joutunut viettämään vuosikausia aitassa yksin :-). Ja koska kehrääminen kuitenkin on kivaa ja rauhoittavaa, tilasin Wanhan Rouwan kaveriksi nuoren Leppäkerttuneidin , jonka saapumista tässä odotellaan malttamattomana.

Ison osan ajasta ovat vieneet edelleenkin lukuisat remonttiprojektit, joista onneksi edes joitakin on saatu valmiiksikin. Minä olen harrastanut viime kuukausina varsinkin kattojen maalausta, joka on kyllä vihon viimeistä touhua, kun jo hetken päästä kädet ja hartiat ovat ihan jumissa, mutta kyllä se on kannattanut ja moni huone on saanut uutta ilmettä. Tässä välissä oli kyllä pakollinen tauko, kun minun käyttämäni maali loppui, mutta huomasin eilen kauhistukseni, että ensi viikolla sitä taas saa ja se tietää sitten uutta maalausurakkaa. No, sittenpähän on sekin urakka ohi ... ja voi alkaa maalailemaan ovia ja ovenpieliä :-).

Kutomisrintamalla viime vuosi oli ehdottomasti huivien aikaa. Sain valmiiksi 12 huivia, suurin osa pitsisiä ohuella langalla. Sen takia vuoden kulutettu lankamääräkin jäi todella pieneksi enkä ole sitä enää tarkkaan laskenutkaan. Tässä vähän suosikkeja huiveista.


Loppuvuoden ehdoton suosikki oli Maddaleenan Alina-huivi, jonka kudoin yhteensä kolmeen kertaan ... ja arvatkaas onko minulla itselläni vielä omaa Alina-huivia :-)

Lankakomero oli erittäin tuottelias ja kudoin hänenkin mallejaan paljon, 3 huivia ja yhdet kämmekkäät. Yksi huivimalli ei ole vielä edes julkaistu, joten Lankakomeron mallien ystävillä on pian taas mukavat oltavat. Ja winkwink, sain juuri yhden uudenkin mallin testineulottavaksi :-). Ylhäällä on 22 Leaves Shawlette -huivi Novitan Kotiväki -langasta ja alapuolella Growing Leaves -huivi jostain nimettömästä kirpputorilangasta neulottuna.

Kävin myös taas Backnangin Ravelry -tapaamisessa ja ennen sitä tajusin, etten ollut kutonut ensimmäistäkään langoista, jotka olin ostanut samaisesta tapahtumasta edellisenä vuonna ja se asia oli korjattava ensi tilassa. Puikoille pääsi Abrazo ja langaksi Drachenwollen käsinvärjätty sukkalanka. Kyllä kannatti kutoa helmien kanssa, vaikka se onkin todella hidasta puuhaa. Tapaaminen oli muuten aivan loistava ja meillä oli hurjan hauska suomalainen osasto siellä eikä varmasti naurettu ainakaan vähiten koko porukasta :-). Mukana olivat Mau, Sekkis ja AnneV eli oltiin kyllä aikamoinen ryhmä rämä ja kahelijoukko :-).

Muutakin on tullut neulottua ja Räveltämön projekteissa on 30 viime vuonna valmistunutta työtä, mutta sen lisäksi on tullut jonkin verran tavallisia sukkia, joita en sinne lisää. Neuletakkeja- ja puseroita, ja tietty myös virkattuja juttuja, taisi valmistua 6 kpl ja tässä suosikit.

Ysoldan Coraline valmistui taas jostain oudosta kirpputorilangasta ja siitä tuli tosi kiva. Se pitäisi vaan jaksaa kastella ja höyryttää uudestaan, kun toinen etureuna vähän venähti ensimmäiessä höyrytyksessä ja kuvausta odottaessa siihen tuli vielä kamalat vekit. Alla oleva Liesl on myös Ysoldan suunnittelema ja sen tein purkulangasta Novitan Spektri Plussasta.

Olympialaisten aikaan neulottiin tietenkin taas yhdessä ja silloin valmistui Nimbus Novitan kampanjalanka Biancasta, jota oli todella mukavaa neuloa.

Talvi on ollut täällä keskemmälläkin Eurooppaa melko talvinen ja melkein 2 kuukautta saatiin nauttia putkeen lumesta. Ja sitä kyllä riitti, mutta en minä kovin montaa kertaa valittanut, vaikka olenkin meidän perheen lumityövastaava, mutta otan sen urheilusta ja sitä kyllä siis riitti. Nyt on sitten lumet taas pois muutamaa kasanjämää lukuunottamatta ja muutama päivä on ollut kovinkin keväinen. Mutta huomenna sitä valkoista alkaa taas kuulemma tulla taivaalta ja kunhan vaan tiet pysyisivät ajokuntoisina, mitä ne valitettavan usein eivät oikein ole olleet, niin minulle ja juniorille kyllä sopisi pysyvä lumi vielä reilun kuukauden.

Nyt pitää taas kiiruhtaa päivän normaaleihin askareisiin tässä koneella istumisen sijaan, kun kohta se juniorin koulupäiväkin on taas lopussa ja koska heillä on 2 viimeistä tuntia uintia, haen hänet autolla koulusta normaalin kävelyn sijaan.