Paljon olisi kerrottavaa ...

... mutta kun ei vaan löydy aikaa. Pojan koulunaloitus on sujunut oikein hyvin, mutta vaatii kyllä koko perheeltä ja varsinkin minulta uskomattoman paljon järjestelyjä ja aikaa. Tuntuu, etten mitään muuta teekkään, kun suhailen paikasta toiseen ja katson kelloa, milloin on oltava taas jossain muualla! Koulussa joutuu valitettavasti kiskomaan usein informaatiota opettajien nenästä ja pitää osata itse kysyä asioita, tai muuten on ihan pihalla. Isompien koululaisten vanhemmat ovat olleet iso tuki, vaikka kyllä minun mielestäni ne tiedot pitäisi saada koulustakin ja ihan kysymättä.

Onneksi tuore koululainen tykkää koulusta ja tekee läksynsäkkin (joita muuten on joinain päivinä niin paljon, että tuntikin saattaa mennä aktiivista kirjoitusaikaa, joka minusta on kyllä aika paljon ekan luokan alussa) ainakin pienen kehottelun jälkeen. Väsymys on kyllä tosi kova, vaikka koulupäivät ovat vajaan 4 tunnin mittaisia, yhden päivän iltapäiväkoulua lukuunottamatta, mutta paikallaan istuminen ja tehtävien tekeminen tuntuu käyvän ihan työstä. Mutta kyllä nuo juuri 6 täyttäneet tuntuvat vielä niin pieniltäkin, ettei ole ihme, että kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää.

Tänään oli aamullapojalla räkätaudin lisäksi hieman lämpöä, joten ainakin pari päivää nyt paranneellaan ja odotellaan, että kaverin äiti tuo koulusta tehtäväkirjoja kotona tehtäviksi. Eka- ja tokaluokkalaisilla muuten ei ainakaan tässä koulussa ole ollenkaan kirjoja, vaan tehtävät tehdään monisteista tai pehmeäkantisista tehtävävihkoista. Luokissa ovat eka- ja tokaluokkalaiset samassa ja se onkin asia, joka vähän vielä mietityttää ja ihmetyttää, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, vaikka opettajia on suuren osan ajasta vain yksi. Kyllä on tosi moni asia toisin kuin vuonna yksi ja kaksi, kun minä aloitin koulutien.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä neulojan lapsella itsekudottuja sukkia, mutta tähän asiaan tuli parannus. Poika itse valitsi värin ja jopa värjäsikin langan itse Kool Aideilla. Kivat raidat niihin tuli ja käyttäjä on oikein tyytyväinen. Tein sukat varpaista aloittaen ja tarkoituksella vähän liian isoiksi, että sain käytettyä langan viimeiseen sentiin saakka ja niihin jäi vähän kasvuvaraakin. Tässä siis minun ensimmäinen parini Sukkasatoon eli todella laihalta näyttää sukkatilanne.

Kesän huiviprojektikin valmistui ja kyllä siitä tuli kaunis! Mallihan on Lankakomeron , jota pääsin taas kerran testaamaan ja eiköhän se pian ilmesty muittenkin kudottavaksi. Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan merino-Wool ja sitä meni reilut 5 kerää. Ja puikoilla numerona 4. Kokoa huivilla on noin 195 x 105 senttiä.


Backnangin Ravelry-tapaamisesta lupasin kertoa lisää ja kyllä olikin kiva tapaaminen. Maun kanssa tehtiin sinne tärskyt ja kiinnitettiin huomiota käkättämällä paljon ja puhumalla jotain aivan käsittämätöntä kieltä :-). Siellä oli tarjolla monenlaisia kursseja eri aiheista, mutta minä en ollut ilmoittautunut mihinkään, kun en osannut riittävän ajoissa sanoa, milloin voisin olla paikalla. Kurssit olivat olleet melko eritasoisia, ja suurin osa tuntui olevan niihin tyytyväinen. Oikein hyvin aika meni shoppailemallaneulomalla ja rupattelemalla vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja minä vielä harrastin suomalaisten-neulemallien-bongausta ja ainakin kahdella mallilla tehtyjä neuleita löysinkin.

Tila, jossa tapaaminen järjestettiin, oli iso juhlasali, jonka reunoilla oli sponsoreitten myyntipöytiä ja keskellä pöytiä tuoleineen vapaata oleskelua varten. Tilaa oli riittävästi ja kävijöitten määrä sopiva tilaan nähden, jolloin ei tarvinnut olla kamalassa ryysiksessä ... muuta kuin aina välillä myyntipöytien edessä nyt meinasi olla tungosta :-).

Myyntipöydät ja -hyllyt olivat pullollaan mitä ihanampia lankoja ja tarvikkeita. Myyjät, jotka usein olivat liikkeitten omistajia tai värjäreitä itse, olivat oikein mukavia ja heiltä sai hyviä suosituksia ja neuvoja ostamisen lomassa. Joillain myyjillä oli myös erikoistarjouksia ja spesiaalivärjäyksiä tapaamista varten ja sai sieltä ilmaisen näytepaketinkin. Minun suosikeiksini nousivat Wollstube Wollin (johon päästiin yöshoppailemaan lauantaina yhteisen ruokailun jälkeen), Drachenwolle jossa oli kyllä lankoja joka makuun , SpinningMartha ja erittäin mielenkiintoinen Filatura di Crosa, jonka värivalikoima oli kyllä vertaansa vailla. Tämä oli minulle ehdottomasti vaarallisin myyntipöytä ja olisin voinut ostaa sieltä vaikka 10 kiloa erilaisia lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin huiveihin sopivat langat olivat aivan syötävän ihania.

Suurin osa neulojista yöpyi kaupungin useissa hotelleissa, mutta me urheat telttailimme leirintäalueella ja se toi oman hohtonsa reissuun. Hyvin tarkeni ja hauskaa oli ja ensi vuodeksi on jo telttapaikka katsottu lähempää tapaamispaikkaa. Tapaaminen siis tulee ensikin vuonna ja aikataulu on näitten tietojen mukaan joskus syys-lokakuun tienoilla eli laittakaa aika korvan taakse.

Ihanaa oli!

Juu, tapaaminen oli aivan huippu ja lompakkoakin tuli availtua muutaman kerran. Pehmeistä tuliaisista ja muusta tapaamiseen liittyvästä seuraavalla kerralla enemmän. Sen verran vaan vielä, että ensi vuonna on samassa paikassa uusi tapaaminen ja sinne todella kannattaa tulla vähän kauempaakin. Nyt hoitamaan sairas poika koulukuntoon, että pääsee torstaina aloittamaan opintien.

Mä osaan sittenkin!

Niinkuin tuossa yhdessä edellisessä postauksessa totesin, on minulla pahanlaatuinen kehriitis, mutta koska kunnon välineitä ei vielä ole, joudun vain kuolaamaan muitten rukkien perässä netissä ja yrittää opiskella niin paljon kuin mahdollista kehruusta teoriassa. Viime viikolla oli joku sateinen päivä ja taas surffailin erilaisilla kehruufoorumeilla ja -sivuilla ja luin useammankin kehrääjän kehuvan, miten paljon hyötyä värttinällä kehräämisestä oli rukilla kehruun oppimisessa. Minulla on ollut värttinä jo monta vuotta ja muutaman kerran olen yrittänyt sillä kehruuta opetella, mutta tulos on olut aina itkua ja hammasten kiristystä eikä yhtään senttiä valmista lankaa. Niinpä päätin tarttua härkää sarvista kiinni ja oppia kehräämisen. Lueskelin ensin lukuisia ohjeita, joita olen printtaillut ja päätin kokeilla. Ja ihmeitten aika ei ole ohi, heti onnistui! Ja oli kivaa! Tässä ensimmäisen käsinkehruun tulos, joka tietenkin on täynnä epätasaisuutta ja matoja ja ihan ohuita kohtia, mutta se on minun-ihan-ensimmäinen-oma-lankani. Minulla ei ole enää harmainta aavistustakaan, mitä villa on syönyt, mutta muistelin sen olevan jotain merinosekoitusta. Grammoja tässä on 34 ja metrejä 46 ja kierre on Z-tyylistä, kun en innostuksissani muistanut, että värttinää kannattaisi pyörittää kellon viisarien suuntaan. Ja pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa pappani tekemään vyyhdinpidintäkin ja se toimi oikein hyvin. En yrittänytkään kerrata lankaa, vaan toivoin siitä yksisäikeistä ja sen takia pidin sitä vyyhdinpuilla usean päivän ja kastelin sen kuumassa vedessä, niinkuin kehruutapaamisessa neuvottiin tehdä. Tietenkin siinä on liikaa kierrettä, mutta uskon, että saan sen kuitenkin neulottua näinkin.

Ja koska värttinälläkin kehruu on hauskaa, pääsi käsittelyyn seuraavaksi Space, muistaakseni merinosekoitus tämäkin, ja sitä vasta onkin helppoa kehrätä ja jälkikin alkaa olla tasaisempaa. Opin myös seuraamaan tarkemmin, missä kohtaa kierre langassa syntyy ja pystyin näin vähentämään ylikierteen määrää. Tästäkin toivon yksisäikeistä, vaikka Space-keriä on useampi vielä varastossa.

Kutonutkin olen ja edellisessä postauksessa mainitsemani Luxus Cotton -takki on edistynyt kuvasta paljon ja on jo ihan viimeisillä riveillä. Lankaa on kiva neuloa, mutta välillä se kyllä halkeilee ärsyttävästi.

Tästä mytystä paljastuu muutaman neuletuokion ja pingottamisen jälkeen Lankakomeron kaunis huivi. Lankana tuttu ja turvallinen merino-Wool.


Sain Suomenlomalla valmiiksi yhdet monsterisukatkin jämälangoista ja näistäkin tuli oikein onnistuneet. Lankoina kaikenlaisia puuvillasukkalankojen jämiä ja koko noin 39.

En malttanut kuitenkaan olla osallistumatta Sukkasatoon ja tavoitteena on saada ainakin muutama pari sen aikana valmiiksi ja parit sukanalut ovatkin jo päässeet puikoille leikkipuistokäyntien piristyksenä.

Ensi viikoloppuna on suuri räveltämötapaaminen ja olen lähdössä sinne ihan yöksikin telttailemaan ja tapaamaan monia satoja muita räveltäjiä eri puolilta maailmaa. Myös suomalaisia neulojia on tulossa tapaamiseen ja on tosi kiva päästä tapaamaan heitäkin livenä. Hiljalleen alkaa kova tapaamiskuume nousemaan ja tuskin maltan odottaa lauantaita :-).