Mä osaan sittenkin!

Niinkuin tuossa yhdessä edellisessä postauksessa totesin, on minulla pahanlaatuinen kehriitis, mutta koska kunnon välineitä ei vielä ole, joudun vain kuolaamaan muitten rukkien perässä netissä ja yrittää opiskella niin paljon kuin mahdollista kehruusta teoriassa. Viime viikolla oli joku sateinen päivä ja taas surffailin erilaisilla kehruufoorumeilla ja -sivuilla ja luin useammankin kehrääjän kehuvan, miten paljon hyötyä värttinällä kehräämisestä oli rukilla kehruun oppimisessa. Minulla on ollut värttinä jo monta vuotta ja muutaman kerran olen yrittänyt sillä kehruuta opetella, mutta tulos on olut aina itkua ja hammasten kiristystä eikä yhtään senttiä valmista lankaa. Niinpä päätin tarttua härkää sarvista kiinni ja oppia kehräämisen. Lueskelin ensin lukuisia ohjeita, joita olen printtaillut ja päätin kokeilla. Ja ihmeitten aika ei ole ohi, heti onnistui! Ja oli kivaa! Tässä ensimmäisen käsinkehruun tulos, joka tietenkin on täynnä epätasaisuutta ja matoja ja ihan ohuita kohtia, mutta se on minun-ihan-ensimmäinen-oma-lankani. Minulla ei ole enää harmainta aavistustakaan, mitä villa on syönyt, mutta muistelin sen olevan jotain merinosekoitusta. Grammoja tässä on 34 ja metrejä 46 ja kierre on Z-tyylistä, kun en innostuksissani muistanut, että värttinää kannattaisi pyörittää kellon viisarien suuntaan. Ja pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa pappani tekemään vyyhdinpidintäkin ja se toimi oikein hyvin. En yrittänytkään kerrata lankaa, vaan toivoin siitä yksisäikeistä ja sen takia pidin sitä vyyhdinpuilla usean päivän ja kastelin sen kuumassa vedessä, niinkuin kehruutapaamisessa neuvottiin tehdä. Tietenkin siinä on liikaa kierrettä, mutta uskon, että saan sen kuitenkin neulottua näinkin.

Ja koska värttinälläkin kehruu on hauskaa, pääsi käsittelyyn seuraavaksi Space, muistaakseni merinosekoitus tämäkin, ja sitä vasta onkin helppoa kehrätä ja jälkikin alkaa olla tasaisempaa. Opin myös seuraamaan tarkemmin, missä kohtaa kierre langassa syntyy ja pystyin näin vähentämään ylikierteen määrää. Tästäkin toivon yksisäikeistä, vaikka Space-keriä on useampi vielä varastossa.

Kutonutkin olen ja edellisessä postauksessa mainitsemani Luxus Cotton -takki on edistynyt kuvasta paljon ja on jo ihan viimeisillä riveillä. Lankaa on kiva neuloa, mutta välillä se kyllä halkeilee ärsyttävästi.

Tästä mytystä paljastuu muutaman neuletuokion ja pingottamisen jälkeen Lankakomeron kaunis huivi. Lankana tuttu ja turvallinen merino-Wool.


Sain Suomenlomalla valmiiksi yhdet monsterisukatkin jämälangoista ja näistäkin tuli oikein onnistuneet. Lankoina kaikenlaisia puuvillasukkalankojen jämiä ja koko noin 39.

En malttanut kuitenkaan olla osallistumatta Sukkasatoon ja tavoitteena on saada ainakin muutama pari sen aikana valmiiksi ja parit sukanalut ovatkin jo päässeet puikoille leikkipuistokäyntien piristyksenä.

Ensi viikoloppuna on suuri räveltämötapaaminen ja olen lähdössä sinne ihan yöksikin telttailemaan ja tapaamaan monia satoja muita räveltäjiä eri puolilta maailmaa. Myös suomalaisia neulojia on tulossa tapaamiseen ja on tosi kiva päästä tapaamaan heitäkin livenä. Hiljalleen alkaa kova tapaamiskuume nousemaan ja tuskin maltan odottaa lauantaita :-).