Olipas kiva pitkä pääsiäisviikonloppu! Mieskin sanoi, että oli ihan kuin loma pitkän ja rankan työrupeaman jälkeen. Joka päivä tehtiin jotain, mutta levättyäkin sai ihan kunnolla. Käytiin pyöräajelulla, kirppistelemässä, leikkipuistoissa, eläintarhassa, shoppailemassa, juoksemassa (laittakaa iso rasti seinään :-) ) yms. Säätkin suosivat säätiedotuksen uhkailuista huolimatta, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Ainoan miinuspuolenkin saan laittaa ihan omaan piikkiini: eilisellä eläintarhareissulla riisuin takin trooppisiin halleihin mentäessä enkä laittanut sitä tyhmänä takaisin päälle ulkona, joten nyt on nuha päällä :-(. Mutta ihan omaa syytä, koska kaikkihan sen tietää, että kevätkelit on tosi petollisia. Toivottavasti selviän tästä vaan säikähdyksellä enkä tartuta muuta perhettä.
Kutonut olen jonkin verran. Klaralund on edennyt siihen vaiheeseen, että ensimmäisestä hihasta on tehty kymmenisen senttiä. Teen hihatkin pyöröpuikolla, tosin keksin sen vasta ainaoikein-kerroksien jälkeen, mutta mietin, josko jättäisin halkiot koristeeksi. Klaralundia tuli pyhinä neulottua tosi vähän, kun se on oikeastaan mulle vaan leikkimisen lomassa tapahtuvaa neulomista ja oltiin niin paljon menossa, ettei pitkiin leikkeihin jäänyt aikaa. Nyt arjen tullen taas on sitä hommaa vuorossa enemmänkin.
Miehelle aloitin ne hierontasukat ja kyllä on hankalaa tehdä niitä! En ole koskaan aikaisemmin tehnyt tiimalasikantapäätä ja kun sen lisäksi tulee ihan uutena vielä ne "hierontarullat" on soppa valmis :-(. Puikkoja on välillä 7 yhtä aikaa käytössä ja eri tyylien reunakohtiin meinaa tulla helposti reikiä. Kantapäävaiheessa meinasi kyllä mennä hermot oikein kunnolla, mutta nyt jo sujuu vähitellen, tosin en kyllä jaksa yhdellä kerralla tehdä kovin montaa senttiä. Yritän pitää tavoitteena kahta hierontakuviota yhdellä istunnolla. Kantapään tienoilla jälkikään ei ole kovin kaunista, välillä kiristin lankaa liikaa ja kuitenkin pientä reikäkuviota on näkyvillä. Taidan tehdä tuosta ensimmäisestä versiosta sukat itselleni ja mies saa uudet ja vielä hienommat.
Välipalatyöksi aloitin appiukolle unisukat ja kyllä se on helppoa ja mukavaa. Muutaman rivin olen myös neulonut viime kesästä saakka kesken ollutta mikrokuitulankatoppia, ja se se vasta ihanaa onkin: ihanan pehmeää lankaa ja ainaoikein-neuletta.
Pääsiäiskanankin sain valmiiksi ja tarkoitus oli ottaa siitä kuva tänne blogiin pääsiästervehdykseksi, mutta ei vaan kerinnyt. No, jospa saan sen kuitenkin kuvattua ja näytille tässä joku päivä.
Nyt taas hommiin ja imurin varteen. Kyllä onkin sotkuista monen vapaapäivän jälkeen koirankarvoja joka nurkka täynnä ja lelut levällään. Ja kutimetkin vaan huutelisivat kutsuhuutojaan, mutta on pysyttävä tiukkana ja tehtävä ensin hommia, jotta sitten saa palkita itsensä kutomishetkellä :-).
4 kommenttia:
Minäkin katselin noita hierontasukkia sillä silmällä, mutta jäi vähän ymmärtelemättä miten niitä patukoita tehdään. Kerrohan kuinka sinun projektisi etenee, niin saan ehkä vahvistusta uskolleni:)
Kyllä ne patukat on ihan ok tehdä, kesken työn tehdään vaan toisella langalla sileää neuletta 8 kerrosta, sitten otetaan eka rivi apupuikolle ja neulotaan kahdelta riviltä silmukat yhteen (kuulin myös tyylistä, jossa apupuikkoa ei käytetä, mutta eilisen kokeilun perusteella apupuikko mulle helpompi) :-). Mä laitan vinkin mukaan vielä niitten putkien sisään virkatun pätkän, joka sitten vielä tanakoittaa sitä putkea ja lisää hierontaefektiä.
Kun vaan muistaa aina niitten tyylien vaihdossa ottaa vielä ylimääräinen lenkki mukaan neulontaan aiemmalta kierrokselta (itse otan jopa kaksikin), ettei tule reikiä, onnistuu juttu alun totuttelun jälkeen ihan hyvin. Hidasta touhua vaan pakkaa olemaan ja vaatii aivoja mukaan. Jos tarvitset lisää neuvoja, hihkaise!
Kiva kana! Onko ihan oma malli vai löytyykö tohon ohje jostain? *utelee*
Kana on ikivanhasta Burda special Ostern-lehdestä 6/96. Omiin malleihin en pysty vielä ollenkaan, sen verran tumpelo olen :-).
Lähetä kommentti