Postia ja väliaikatiedotusta

Eilen oltiin lähdössä pienen miehen kanssa pyöräilemään ja etsimään lähistöllä olevaa hedelmätilaa, kun katsoin äkkiä menomatkalla postilaatikkoon. Siellä olikin kirjekuori, jota katsoessani arvailin, keneltä se voisi olla. Arvelin postin voivan olla salaista luokkaa ja sitähän se olikin. Salainen Neuleystäväni lähetti minulle kauniin korti, jossa lupailtiin, että jotain pientä voisi olla kohta tuloillaan!

Kiitos Salainen Ystäväni, kortti toi paljon iloista mieltä ja kyllä maltan odottaa vielä seuraavaa salaista lähetystä! Äläkä turhaa mieti päätä puhki minun yllättämistäni ... minä olen hyvin helposti miellytettävä tapaus :-). Neulonhan jopa muovilankoja ja erittäin mielelläni niitä tuikitavallisia Novitan lankoja enkä pane ollenkaan pahakseni, jos saan vaikka Sinun lankahyllyssäsi marinoituneita tai Sinulle mykkiä lankoja :-). Mies kyllä ehdotti, että minun tulisi esittää ihan pikkupikkuriikkinen toive Brother innov-is 4000D:stä eli siitä minun unelmaompelukoneestani :-). Sen kyllä myönnän, että tutkin heti postileimaa, mutta isosta kaupungista ei paljoa viisastu ja varsinkin kesällä liikkuvat neulojat lomillaan ympäri maailmaa ... muille tiedoksi, että ihan Suomesta se kortti tuli :-).

Kuvassa kortti ja myllyttämällä aloittamani torkkupeitto.



Myllystä tuli paljon kysymyksiä. Minä olen ostanut omani ebaysta, mutta luulisin niitä saavan ihan Suomestakin lankakaupasta, koska niitä tekee esim. Prym ja muistaakseni Addikin. Minä olen nähnyt hintahaarukkaa 13-16 euron välillä. Langan on oltava aika ohutta, arvelisin tuollaisen Nallen paksuuden olevan aika lailla maksimi.

Kokeilin jo virkkaustakin, niinkuin kuvasta näkyy, ja se onnistui ihan hyvin kympin virkkuukoukulla eikä ollut edes niin raskasta kuin kuvittelin. Paksua jäljestä tulee, mutta olen ajatellut tehdä peitosta sellaisen rötköttelypeiton, jonka alla on kivaa katsella televisota tai lukea. Väritystä olen sovitellut vierashuoneen harmaaseen sohvaan ja makuuhuoneen väritykseen ... ja tietenkin omiin lankavarastoihini! Myllyttää yritän kerän päivässä ja minullakin onkin pari kerää jo valmiina odottamassa virkkausta. Niitten jälkeen tiedän viimeistään, onko jälki sopivaa vai liian paksua, jolloin kokeilen kiinnittää nauhan joko virkkaamalla tai neulalla levyksi.

Muuten kaikki ostokset ja tekemiset ovat täysin hyshys-kamaa ja kuvia ei voi näyttää vielä pitkään aikaan. Sen verran voin kertoa, että PayPal huutaa jo armoa ja postisetä pyyhkii hikeä! Ja kyllä täällä on heiluteltu puikkojakin aina pakettien availemisen välillä.

Viikon päästä pääsen vihdoinkin koeajamaan kirjovia ompelukoneita ja kyselemään tyhmiä pienimuotoisilla messuilla. Olen tässä miettinyt, että tuollaisiin kalliimpiin harrastusvälineisiin voisi aivan hyvin anoa sponsoriapua joiltain isoilta firmoilta ... minua ei ollenkaan haittaisi, vaikka ompelukoneessa olisi firman logo ja T-paidassa myös ... ja lupaisin ja vannoisin olevani douppaamaton ommellessani ja kirjoessani ... pelkkä tee riitää :-). Onnistuisikohan diili?!?

Edith tuli apuun, kun sormet tekevät muuta kuin aivot käskevät ja lisäsin pompulapuseron painon, kun vaaka vihdoin löytyi.