Uudesta kodista päivää!

No nyt on sitten pakattu, muutettu, remontoitu ja touhuttu muutenkin kaikkea muuta kuin käsitöihin liittyvää pari viikkoa. On ihanaa olla omassa kodissa, vaikka täällä hommaa riittääkin enemmän kuin riittävästi. Maaseudun rauha on ihanaa kuunneltavaa! Mehän asuttiin edellisessäkin paikassa maalla, mutta siellä oli jotenkin aina ääntä ja täällä kyllä yöllä ei kuulu yhtään mitään. Ja kaikkein ihaninta on se, ettei ala- tai yläkerrasta kuulu naapureitten ääniä, vaikka minä olin kyllä kuulevinani viikon verran täälläkin lasten ääniä ja koiran räkytystä alakerrasta :-).

Remonttia on riittänyt, kun päätettiin laittaa koko yläkerta seinien osalta uusiksi ja kolmesta huoneesta laitatettiin lattioihinkin kokolattiamattojen sijaan laminaatit. Sataan kertaan maalattuja tapetteja on irroteltu osin väkivalloin reilun 100 neliömetrin huonepinta-alalta ja tietenkin saman verran maalattu uusiksi. Ja kaikkein hauskinta oli kyllä vanhojen liistereitten irroitus ... siinä meinasi kyllä päästä eräskin ruma sana, mutta siitäkin selvittiin.

Ja tietenkään kaikki ei mennyt tälläkään kertaa ihan suunnitelmien mukaan: 2 päivää ennen muuttoa soittaa mies paniikissa uudesta kodista, keskellä makuuhuonetta uuden laminaatin päällä on puolentoista metrin suihkulähde ja pari huonetta veden vallassa! Laminaattimies oli porannut lattialämmitysputken läpi. Kyllä meinasi hermot mennä, mutta kaiki järjestyi kuin ihmeen kaupalla niin, että päästiin kuitenkin muuttamaan normaalisti ja jopa kosteudesta vaurioituneet huoneet saatiin käyttöön. Niitä kuivaillaan myöhemmin ajakerran katon kautta. Mutta parin kuukauden sisällä jo toinen vesivahinko kyllä harmitti aikamoisesti.

Alakerrassa vielä riittää remppaamista ja touhua moneksi kuukaudeksi, joten en valitettavasti pääse vielä pitkään aikaan kunnolla käsityötarvikkeisiini käsiksi, mutta hyvää kannattaa ehdottomasti odottaa ja kun alakertakin on valmis, on meillä tilaa kaikenlaisille harrastuksille ja vieraille loistavasti. Minä tuskin maltan odottaa päästä laittaamaan käsityöhuonettani kuntoon. Olen nähnyt jo monena yönä untakin, että minun oma huoneeni on valmis ja touhuan siellä ompelusten ja lankojen parissa :-).

Kyllä tässä touhussa on kudottukin vajaan viikon muuttotaukoa lukuunottamatta. Monena päivänä olen kyllä kaatunut sohvalle niin väsyneenä, että olen tuskin jaksanut ottaa kutimia sohvapöydältä käsiini, mutta jotenkin sitä on kuitenkin kaivannut kutomisen tuomaa rauhaa ja rentoutusta niin, että väsymyksestä huolimatta olen kutonut muutaman rivin lähes joka ilta. Väsymyksen lisäksi muutto ja remontointi ovat tuoneet toisenkin kutomista haittaavan ongelman: jatkuva käsien hankaaminen maalista ja muista tököteistä puhtaaksi on saanut kädet niin kuiviksi, että langan koskettaminen on ollut todella kamalaa runsaasta rasvauksesta huolimatta. Kävin viime viikolla pikareissussa asioilla isossa kaupungissa, enkä voinut vastustaa kiusausta poiketa lankakaupassa sisällä, mutta en voinut kunnolla kokeilla lankoja, koska langat tarttuivat kuiviin ja halkeilleisiin käsiin ja sormiin! Kyllä on kutojalla outoja ongelmia :-).

Valmistunut on kaksi työtä, joista ensimmäinen on päässyt jo kamerankin käsittelyyn. Niinkuin minulle usein käy, tuli taas kerran eräs syntymäpäivä "yllättäen", ja niinpä kävin kesken muuttostressin lahjantekohommiin.

Lahjahuivi isoisoäidille
Malli: tuttu, turvallinen ja ennenkaikkea nopea verkkomalli
Lanka: vaaleanlila 7 veljestä 218g
Koukku: puinen koko 4
Olin unohtanut mallin aloituksen kokonaan, ja kaikki ohjeet olivat jossain alakerran sadasta purkamattomasta laatikosta, joten en voinut etsiä sitä. Ei auttanut muu kuin kaivaa esiin oma pinkki huivini ja katsoa siitä mallia. Huivi valmistui nopeasti ja on ihan kiva pikalahja lämmittämään hartioita vaikka töllöä katsellessa. Kuvaan yritin saada taustalle edes pientä esimakua upeista ruskaisista maisemista, mutta aurinko teki tepposet ja kauneus meni harakoille. Yritän korjata tilanteen pikapuoliin.

Toinen valmistunut, hieman vielä viimeistelemätön, työ on vihreä arkivillatakki, jonka esittelen lähiaikoina. Viime aikoina vaatekauppoja kierrellessäni olen huomannut suurta vetoa kaikenlaisia villatakkeja kohtaan, joten niitä pitää ehdottomasti tehdä vielä lisää. Ja kauppalistalla on ollut jo jonkin aikaa pitkät mustat saappaat, mutta se kyllä tulee olemaan joko aika pitkäaikanen projekti tai sitten tosi kallis sellainen, koska meikäläisen pohkeet eivät ole todellakaan missään mallin mitoissa vaan enemmänkin painijan sellaisissa :-(. Mutta en aio luovuttaa, vaan tahdon ehdottomasti jatkaa kaikien ihanien vajaamallihousujeni käyttökautta, ja jatkan unelmasaappaitten etsimistä.

Nyt on lähdettävä hommiin niin kauan kuin sää pysyy vielä kuivana. Eilen pihalle ilmestyi tällainen kasa jo toista kertaa muuton jälkeen ja vielä yksi kasa on tulossa ennen lumien tuloa.

Tämä on näitä omakotiasumisen ihanuuksia, mutta kyllä takkatulen katsominen iltaisin voittaa ne työtunnit ihan kuusnolla. Ja lämmityspuolella vaan hymyilyttää, kun öljyn tynnyrihinta vaan nousee ja nousee :-). Puukasa näyttää tänään onneksi tosi paljon pienemmältä, kun eilen touhuttiin monta tuntia miehen ja omalla pikku kottikärryllä "auttaneen" pienemmän miehen kanssa.