No nyt on lomailtu

No kyllä tuli piiiiitkä tauko bloggailemiseen ... ei tämän ihan näin pitkäksi pitänyt venyä, vaikka en aikonutkaan stressata kesällä blogin päivittämisen kanssa. Sukulaiset ja kaveritkin ovat oikein huomauttaneet, miten kamalan pitkä aika edellisestä postista on :-).

Kesä on jo lopuillaan ainakin Suomen mittakaavan mukaan, täällä keskempänä Eurooppaa onneksi helteet vielä jatkuvat ja ihan hienoisia syksyn merkkejä lukuunottamatta voin kyllä vielä sanoa, että kesää on jäljellä ainkin jokunen viikko. Lomat ovat myös kouluista täydessä vauhsissa ja meidänkin tulevalla koululaisella on vielä 3,5 viikkoa kesälomaa jäljellä yhteensä seitsemästä kesälomaviikosta.

Kesäkelit olivat pitkään aika onnettomia ja sen takia olikin tosi ihanaa, että lähdimme kesäkuussa pariksi viikoksi unelmapaikkaan viettämään erittäin ansaittua ja moneen vuoteen ensimmäistä kunnon kesälomaa. Ja kyllä oli hyvä loma kaikkien mielestä. Varsinkin pikkumiehelle loma oli todella mieleen, kun pääsi ensimmäistä kertaa lentämään ja oikein kunnolla uimaan mereen. Ja kyllä sitä uitiinkin ihan joka päivä ja parhaimpina käveltiin kaksikin kertaa rannalle. All inclusiv-hotellista nautittiin myös kovasti ja notkuvista seisovista pöydistä löytyi aina jokaiselle jotain mieluista syötävää.

Ensimmäisen loman tienoilla tapahtui myös koko vuoden suurin ylätys eli kuin seinään loppuivat pojalta nielurisatulehdukset! Kerittiin käymään erityislääkärillä ja tällä kertaa sattui olemaan normaalin lääkärin mies vapaana ja hän meidän suureksi yllätykseksi sanoi, ettei m,itään leikkausta tarvittaisi ja luonto hoitaisi asian ja pojan vastustuskyky tulisi vahvemmaksi ja alkaisi jonkin ajan kuluttua taistelemaan paremmin pöpöjä vastaan. Minä en oikein tiennyt mitä uskoa ja miten asiaan suhtautua, mutta siihen todellakin loppui infektiokierre. Toki lomalla ja kesällä oli varmaankin vaikutusta asiaan ja viimeiset ínfektiot olivat aikaisempia hieman lievempiä, mutta on ollut ihan outoa, kun pojalla on ollut moneen vuoteen ensimmäisen kerran ihan tuikitavallinen flunssa ilman pilkkuja nielurisoissa! Nyt sitten odotetaan jännittyneenä, mitä koulun aloitus tuo tautitilanteeseen, mutta vajaat 3 kuukautta on mennyt jo hyvin ja se on kyllä entiseen tautikierteeseen verrattuna jo puoli voittoa.

Heinäkuun lopussa pojalta loppui tarhaura ja koska kesäloma oli niin pitkä, päätettiin lentää kahdestaan vielä ex tempore Suomeen. Siellä sitten lomailtiin vielä kaksi viikkoa ja tavallisesta poiketen jopa kelitkin olivat kesäiset. Edellisellä lomalla 4 vuotta sitten satoi tasan koko meidän kaksi lomaviikkoamme ja se kyllä oli melkein rangaistus. Nyt oli oikein mukavaa ja bikinitkin sai kaivaa useammankin kerran matkalaukusta. Kyllähän se aikamoista seikkailua oli kahdestaan pojan kanssa, kun reissattiin ympäri Suomea, mutta sukulaiset kyllä pistivät parastaan kuljetusten ja majoitusten suhteen ja tätäkin kautta suuri kiitos siitä kaikille! Poika valitettavasti näytti kaikki huonot tapansa ja reagoi vahvasti outoihin ympäristöihin ja vieraampiin ihmisiin ja protestoi vieraan kielen puhumisen takia, mutta siitäkin selvittiin, vaikka pinna olikin tiukilla. Kotiin palasi taas oma uhmakas, mutta kuitenkin käytöstavat osaava poika, joten äidin pinnakin on saanut vähän levätä :-).

Suomen loman yksi ehdoton kohokohta oli rakkaan neulovan ystävän tapaaminen ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ja kyllä meillä oli hauskaa ... vaikka mukana ollut pikkumies yritti sielläkin kovasti torpedopida tilannetta. Onneksi Pirrellä on lapsia vielä ihan kaksi kappalein, joten hän osasi suhtautua kiukkupussiin ihan oikealla tavalla ja houkutteli pojan vielä ihan uusille keräilyteille Anttilan leluhyllyjen välissä. Arvaas Pirre, mitkä ovat tällä hetkellä talon lempileluja :-)? Pirre antoi minulle salaperäisen ison pehmeän paketin, joska sisälsi aivan mielettömiä ihanuuksia, mutta niistä en muistanut ottaa yhteiskuvaa.

Muitakin tuliaisia toin Suomesta, esim. kaikki suomenkieliset käsityölehdet ja 4 kerää uutta Puro- lankaa, puhumattakaan aikamoisesta salmiakkivarastosta. Enon kanssa pengottiin isovanhempien varastoja ja sieltä löytyi useampikin papan omin käsin tekemä aarre. Kotiin asti tuli tällä kertaa kaksi erilaista vyyhdinkerintään tarkoitettua laitetta ja yksi isompi jäi odottamaan isompaa kuljetusta. Vyyhdinpidintä pitää vähän kunnostaa ja ruuveja uusia, mutta siinä lupasi käsistä kätevä mies auttaa vähän. Vähän isompaakin käsityövehjettä on tähän talouteen tulossa joskus tulevaisuudessa, mutta sekin saapuu yllätysyllätys jossain muussa kuljetuksessa kuin matkalaukussa, joten minulla on aikaa ainakin teoriassa tutustua tähän uuteen käsityön lajiin paremmin lukemalla ja kyselemällä. On todella hienoa päästä tekemään käsitöitä näillä upeilla monen sukupolven käyttämillä välineillä, joilla on monta tarinaa kerrottavanaan.


No sitten kesän tehtyihin käsitöihin. Kanarialla oli mukana pelkästään puuvillalankoja, koska toivoin siellä olevan liian kuumaa villaa sisältäville langoille ja juuri niin olikin. Rannalla virkkasin isoäidinneliöitä Ingaan (pdf) ja kotona vuoritin jopa laukun ihan ensimmäistä kertaa. Ja tein siinä kyllä kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet, mutta opinkin toivottavasti monta asia :-). Lankana on tuttu ja turvallinen Anchor Magicline.


Jo ennen lomaa sain valmiiksi Kesäheinän, joka joutui odottamaan kokonaisen vuoden valmistumista, mutta jonka tekeminen huolella todella kannatti. Siitä tuli juuri sopiva ja todella paljon käytetty neule.
Kesäheinä
Malli: Ullasta
Lanka: Novitan Bambu vajaa 7 kerää
Puikot: 3
Koko: M, mutta silmukkamäärä koosta S, koska ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian iso. Totesin siis vaikka kuinka monennen kerran, että kudon puuvillalankoja melko löysästi ja joudun ottamaan aina vähintään yhden koon pienemmän koon, jos en halua tehdä puolijoukkuetelttaa.

Tein lämpimämmällä lomalla myös itselleni boleron, joka kyllä vieläkin odottaa kiinnityssysteemiä ja on sen takia vielä kokeilematta käytössä. Lankana on joku kirpputorien löytö ja malli löytyy kesän Novitasta numerolla 41 ja kokona taas S. Tämän olisin tehnyt pidemmäksi, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta koska sitä oli vain vähän, aloitin hihoista ja tein arvioimalla vartalo-osasta niin pitkän kuin mahdollista. Pitäisi vaan inspiroitua etsimään siihen joku kiinnityssysteemi joko napin tai jonkun soljen muodossa, että pääsisi tosissaan kokeilemaan sen käyttöä.

Puikoilla on tungosta edelleenkin, kun olen taas aloittanut monta työtä, vaikka tarkoituksena oli saada keskeneräisiä valmiiksi. Mutta kun kesä on lopuillaan ja haluan saada vielä yhden kesäneuleen valmiiksi, niin on ollut pakko painaa vähän kaasujalkaa. Ja huiveja olisi keskeneräisenä vaikka kuinka monta, aktiivisena Lankakomeron minulle testattavaksi antama todella kaunis huivi, joka onkin edistynyt lomataukoja lukuunottamatta mukavaa vauhtia. Ja toki sukkiakin on oltava puikoilla ja yhdet jämäsukat valmistuivatkin lomalla, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi päättelemään niistä langanpätkiä!

Nyt lähden tekemään valitusta naapurin täysin kouluttamattomasta hurtasta, joka on yli vuoden terrorisoinut naapurustoa ja aiheuttanut sen, että meidän pikkumiehemme pelkää kaikkia koiria, kun naapurin koira karkailee ja tulee meidän pihallemme asti jahtaamaan pakoon juoksevaa poikaa. Juu, kyllä on pojassakin vikaa, kun ei pysy paikallaan, mutta turha tuollaiselle 6veelle on sanoa, ettei se koira mitään tee, kun koira ja iso ja haukkuu kuin hullupäinen nähdessään jonkun liikkuvan tiellä tai omilla pihoillaan :-(. Joiltain pitäisi kyllä kieltää koiranpito kokonaan! Kyllä suututtaa, etteivät usko, vaikka kuinka monta kertaa on asiasta varoitettu, mutta kun ei hyvällä, niin sitten pahalla.