keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Paljon olisi kerrottavaa ...

... mutta kun ei vaan löydy aikaa. Pojan koulunaloitus on sujunut oikein hyvin, mutta vaatii kyllä koko perheeltä ja varsinkin minulta uskomattoman paljon järjestelyjä ja aikaa. Tuntuu, etten mitään muuta teekkään, kun suhailen paikasta toiseen ja katson kelloa, milloin on oltava taas jossain muualla! Koulussa joutuu valitettavasti kiskomaan usein informaatiota opettajien nenästä ja pitää osata itse kysyä asioita, tai muuten on ihan pihalla. Isompien koululaisten vanhemmat ovat olleet iso tuki, vaikka kyllä minun mielestäni ne tiedot pitäisi saada koulustakin ja ihan kysymättä.

Onneksi tuore koululainen tykkää koulusta ja tekee läksynsäkkin (joita muuten on joinain päivinä niin paljon, että tuntikin saattaa mennä aktiivista kirjoitusaikaa, joka minusta on kyllä aika paljon ekan luokan alussa) ainakin pienen kehottelun jälkeen. Väsymys on kyllä tosi kova, vaikka koulupäivät ovat vajaan 4 tunnin mittaisia, yhden päivän iltapäiväkoulua lukuunottamatta, mutta paikallaan istuminen ja tehtävien tekeminen tuntuu käyvän ihan työstä. Mutta kyllä nuo juuri 6 täyttäneet tuntuvat vielä niin pieniltäkin, ettei ole ihme, että kaikki uusi ja ihmeellinen väsyttää.

Tänään oli aamullapojalla räkätaudin lisäksi hieman lämpöä, joten ainakin pari päivää nyt paranneellaan ja odotellaan, että kaverin äiti tuo koulusta tehtäväkirjoja kotona tehtäviksi. Eka- ja tokaluokkalaisilla muuten ei ainakaan tässä koulussa ole ollenkaan kirjoja, vaan tehtävät tehdään monisteista tai pehmeäkantisista tehtävävihkoista. Luokissa ovat eka- ja tokaluokkalaiset samassa ja se onkin asia, joka vähän vielä mietityttää ja ihmetyttää, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimii, vaikka opettajia on suuren osan ajasta vain yksi. Kyllä on tosi moni asia toisin kuin vuonna yksi ja kaksi, kun minä aloitin koulutien.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä neulojan lapsella itsekudottuja sukkia, mutta tähän asiaan tuli parannus. Poika itse valitsi värin ja jopa värjäsikin langan itse Kool Aideilla. Kivat raidat niihin tuli ja käyttäjä on oikein tyytyväinen. Tein sukat varpaista aloittaen ja tarkoituksella vähän liian isoiksi, että sain käytettyä langan viimeiseen sentiin saakka ja niihin jäi vähän kasvuvaraakin. Tässä siis minun ensimmäinen parini Sukkasatoon eli todella laihalta näyttää sukkatilanne.

Kesän huiviprojektikin valmistui ja kyllä siitä tuli kaunis! Mallihan on Lankakomeron , jota pääsin taas kerran testaamaan ja eiköhän se pian ilmesty muittenkin kudottavaksi. Lankana on tuttu ja turvallinen Novitan merino-Wool ja sitä meni reilut 5 kerää. Ja puikoilla numerona 4. Kokoa huivilla on noin 195 x 105 senttiä.


Backnangin Ravelry-tapaamisesta lupasin kertoa lisää ja kyllä olikin kiva tapaaminen. Maun kanssa tehtiin sinne tärskyt ja kiinnitettiin huomiota käkättämällä paljon ja puhumalla jotain aivan käsittämätöntä kieltä :-). Siellä oli tarjolla monenlaisia kursseja eri aiheista, mutta minä en ollut ilmoittautunut mihinkään, kun en osannut riittävän ajoissa sanoa, milloin voisin olla paikalla. Kurssit olivat olleet melko eritasoisia, ja suurin osa tuntui olevan niihin tyytyväinen. Oikein hyvin aika meni shoppailemallaneulomalla ja rupattelemalla vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja minä vielä harrastin suomalaisten-neulemallien-bongausta ja ainakin kahdella mallilla tehtyjä neuleita löysinkin.

Tila, jossa tapaaminen järjestettiin, oli iso juhlasali, jonka reunoilla oli sponsoreitten myyntipöytiä ja keskellä pöytiä tuoleineen vapaata oleskelua varten. Tilaa oli riittävästi ja kävijöitten määrä sopiva tilaan nähden, jolloin ei tarvinnut olla kamalassa ryysiksessä ... muuta kuin aina välillä myyntipöytien edessä nyt meinasi olla tungosta :-).

Myyntipöydät ja -hyllyt olivat pullollaan mitä ihanampia lankoja ja tarvikkeita. Myyjät, jotka usein olivat liikkeitten omistajia tai värjäreitä itse, olivat oikein mukavia ja heiltä sai hyviä suosituksia ja neuvoja ostamisen lomassa. Joillain myyjillä oli myös erikoistarjouksia ja spesiaalivärjäyksiä tapaamista varten ja sai sieltä ilmaisen näytepaketinkin. Minun suosikeiksini nousivat Wollstube Wollin (johon päästiin yöshoppailemaan lauantaina yhteisen ruokailun jälkeen), Drachenwolle jossa oli kyllä lankoja joka makuun , SpinningMartha ja erittäin mielenkiintoinen Filatura di Crosa, jonka värivalikoima oli kyllä vertaansa vailla. Tämä oli minulle ehdottomasti vaarallisin myyntipöytä ja olisin voinut ostaa sieltä vaikka 10 kiloa erilaisia lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin huiveihin sopivat langat olivat aivan syötävän ihania.

Suurin osa neulojista yöpyi kaupungin useissa hotelleissa, mutta me urheat telttailimme leirintäalueella ja se toi oman hohtonsa reissuun. Hyvin tarkeni ja hauskaa oli ja ensi vuodeksi on jo telttapaikka katsottu lähempää tapaamispaikkaa. Tapaaminen siis tulee ensikin vuonna ja aikataulu on näitten tietojen mukaan joskus syys-lokakuun tienoilla eli laittakaa aika korvan taakse.

8 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Tosi upea huivi!

Päivi kirjoitti...

Mahtavan upea huivi. Tuollaisen haluan tehdä minäkin.

Tiina kirjoitti...

Huivi on ihana! Innolla odotan siis tätäkin ohjetta =)

Unknown kirjoitti...

Myötätuntoa täältä koulun aloittaneille! Äitillä on rankkaa, kuin lapsellakin, mutta kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Päivälepo voi olla upea juttu, meillä kokeillaan sitä kun oikein kiukuttaa. Opin sen parista lattialle lentäneestä lautasesta, lapsi todella väsyy koulussa. Isolta määrältä kuulostavat nuo läksyt!
Minä olen opetellut vähentämään kuskailu-aikataulu-harmistusta nyt pitämällä neuleen mukana ja jopa lähtemällä pikkuisen etuajassa koulukasta hakemaan, saatan ennättää neuloa pari silmukkaa ja olen ainakin ajoissa! Yleensä minun ei tarvitse revetä useaan paikkaan yhtä aikaa, vaikeinta on silti ollut aikataulussa pysyminen. Neule näyttää auttavan ainakin siinä!
Tuo huivi on todella hieno, pitkästä aikaa sellainen, jonka voisi ottaa puikoille saman tien.

Tuazophia kirjoitti...

Hauska lukea teidän koulunalkamisjuttuja. Muuttaako teillä ensi vuoden koulureformi jotenkin koulusysteemiä, vai onko tuo reformi vaan Berliinissä?

Meillä on Annika myös siis ekaluokkalainen ja Cecilien-Schule on ns. kokonaiskoulupäiväkoulu. Koulua on siis ma-to klo 8.-16. ja pe 8.-12./13. (eli pe tuolla välillä haetaan tai sitten pääsee lähtemään yhdeltä). Läksyjä ei juurikaan tule, paitsi joskus jotain sukupuun täyttämistä tai pieniä lukuharjoituksia, koska tehtävät tehdään koulussa. Aamupäivisin on opetusta (saksaa, matematiikkaa, etiikkaa yms.) ja iltapäivästä sitten tehtävien tekoa, ulkoilua, urheilua, musiikkia, kuvataiteita sekä kerran viikossa "schlafen-raum" eli kuuntelevat satuja, lueskelevat tai muuta rauhallista lepohuoneessa sekä kerran viikossa "Arbeitsgemeinschaften" eli koulussa oleva harrastus (Annikalla esim. "Ponyfreunde" eli ratsastusta, poninhoitoa jne.).

Melko rankkaa (varsinkin aamuherätykset ja keskiviikkona puolen tunnin kiskaisu koulusta Suomi-kouluun, kun max kymmentä vaille pääseee lähtemään), mutta Annika kyllä tykkää kovasti. Nukkuu sitten 11-12h öisin eli väsyttää selvästi.

Kirjoina on vain tehtäväkirjoja ja lisäksi monisteita. Ensimmäinen kuudesta matematiikankirjasta on jo tehty... :D

Susanna kirjoitti...

Meillä myös on tosi paljon läksyjä, välillä ihan säälittää pojan puolesta. Ollaan tehty paljon niin että saa välillä pitää taukoa, ja tehdään vaikeimmat ensin. Ja todella tuntuu niinkuin juoksisi kellon kanssa kilpaa, vaikka ei mun tarvi ku tossa yhdessä talossa rampata, mutta silti koko ajan on jotain, vie toi paperi, lähetä meili, tarkista reissuvihko, huomiseksi jumppavaatteet jne. Ihan käy duunista välillä!

Tuo huivi on aivan ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse käynyt aikoinani pientä kyläkoulua. Siellä oli 2 luokkahuonetta, joista toisessa oli 1-2 luokat ja toisessa 3-6 luokat. Hyvin toimi, eikä häirinnyt opiskelua mitenkään. Ehkä opin paremmin vain keskittymään omaan tekemiseen ja sulkemaan muun ympäriltä pois. Siitä on hyötyä vielä nykyäänkin.

Anneli kirjoitti...

Moi !
Kiva kun kävit kommentoimassa. Minäkin löysin näin upean blogin. Voi veljet, miten ihania huiveja Sinulla täällä on , pilvin pimein :)