I love pressies!

Voitin Annen blogissa arvonnassa ja katsokaa, mitä ihanuuksia sieltä tuli! Olivia on mulle ihan uusi tuttavuus ja oikein mukavantuntuinen sellainen. Näistä tulee varmaankin joku toppi tai liivi. Merkin kiinnitin jo pojan liivin ja hän on todella ylpeä siitä, kun siinä ovat hänen lempivärinsä keltainen ja punainen. Napeille pitäisi keksiä pojalle joku mukava neule EM-kisojen hengessä. Kiitos Anne vielä kerran!

Varoitus! Seuraava osa sisältää pelkkää kirjontatiedettä ja on erittäin tylsää luettavaa. Jos kirjonta ei kiinnosta, hyppää yli ja siirry väliaikatietoihin keskeneräisten töitten suhteen. Ja jos sekään ei kiinnosta, kiitos käynnistä, toivottavasti tulet uudestaankin.

Carita antoi edellisen postauksen kommenteissa vinkin suihkutettavasta liimasta kirjonnassa. Kiitos! Ostin sitä ensimmäistä kertaa juuri ennen edellistä kirjontasessiota ja kokeilin sitä, mutta en oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai en. Minun ongelmani oli Pesusieni-kuvan kanssa se, että kuva on aika tiuhaan kirjottu, mutta en halunnut kirjonnasta kuitenkaan peltimäisen kovaa. Olin muka lukenut jostakin, ettei normaalin farkkukankaan kanssa tarvitsisi välttämättä käyttää ollenkaan tukikangasta ja näin kokeilinkin ensimmäisen kerran. Ja tietenkin reunat olivat missä sattuu. Seuraavalla kerralla kokeilin yhtä tukikangasta alla, jälki hitusen parempi, mutta edelleen sama vika. Tässä välissä kysyin apua ompelukonemyyjältäni, joka sanoi heti, että lisää tukea, niin eiköhän ala pelittämään. Nämä viimeiset versiot tein nyt niin, että alapuolella oli joko paksuhkoa itseliimautuvaa, silitettävää tai tavallista tukikangasta sprayliimalla kiinnitettynä ja yläpuolella vesiliukoista (ei solvya vaan sellaista valkoista) tai revittävää tukea. Nyt jäljestä tuli melko hyvä (ainakin sellaisissa kuvissa, joissa en muuten kämminyt ja saanut rajoja miten sattuu), mutta vieläkin on hieman epätarkkuutta varsinkin jaloissa. Pingotan melkein aina kankaan ja ainakin yhden tukikkankaan kehyksiin ja pidän huolen siitä, että pingotus olisi niin tiukalla, ettei se pääsisi liikkumaan. On kyllä hankalaa tämä kirjonnan opettelu! Ja PE-Design on kyllä aika vihonviimeinen ohjelma digitoimiseen ja kuvien käsittelyyn. Miljoona asiaa aivan liian vaikeasti tehty tai ei ollenkaan mahdollista enkä ole ainoa, joka on samaa mieltä. Moni muu ohjelma on kuulemma paljon parempi, mutta onpahan nyt koneen valmistajan ohjelma ja eiköhän senkin käyttö helpotu, kun enemmän sillä touhuilee.

Sitten siihen keskeneräisten töitten väliaikaraporttiin. Hämispeitto eli Spidey on loppusuoralla, viimeistä raitaa viedään ja sitten pitäisi vielä virkata väliviivat seitiksi. Kierrokset ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja pyöröpuikko auttamattomasti liian lyhyt, vaikka vaihdoin jo pienempään puikkoonkin, kun alkuperäisessä koossa oli vielä lyhyempi. Suunnittelen peittoon vielä pientä omaa extraakin, mutta siitä enemmän, jos suunnitelma onnistuu. Anopin liina on edistynyt muutaman sentin, samoin itsekoolatut sukat, enkä ole aloittanut uusia töitä, mutta peitto on nyt ykkösenä, ettei pikkumies hermostu kokonaan.