Hyvää joulua, hyvää joulua ...

Kaksi yötä jouluun on ... ja mulla alkaa suunnilleen olemaan kaikki valmiina ... tai ainakin vielä aikaa viimeistellä viimeisetkin jutut. Kahdet sukat on viimeistelyä vailla, yksistä lapasista päättelyt tekemättä ja sitten voisikin laittaa lahjat paketteihin. Huomenna vielä yksi satsi torttuja valmiista taikinasta mukaanotettavaksi anoppilaan ja sitten voikin lähteä muutamaksi päiväksi valmiitten pöytien ääreen. Stressiä on kyllä riittänyt ja vielä kun saimme perinteisen jouluräkätaudinkin vieraaksi koko perhe, niin ei ole aina ollut ihan kovin kivaa. Minä olen vieläkin ihan pipi ja yskin keuhkot pihalle :-(. Ja ulkona mahtavat ulkoilusäät, plääh. Lunta ei kyllä ole, mutta ihanan kuivaa ja aurinkoista, joten voisi loistavasti mennä sauvakävelemään. Mutta kun ei niin ei, makaillaan sitten sohvalla.

Lahjuksia on valmistunut tasaisen tappavaa tahtia. Tämän joulun kokonaistulokseksi tulee 4 paria sukkia, 6 paria lapasia ja yksi lohikäärmehuivi. Ailit olivat tämän vuoden suosikkeja, ja niitä syntyikin yhteensä kaksi paria punaisia ja yhdet parit mustia ja ruskeita. Omat ovat vieläkin tekemättä. Jotain liekkijuttujakin olisi vielä tarkoitus tehdä omalle väelle.

Liekkilapaset
Kuvio: Novitalta, lapanen muuten mallia perus
Lanka: 7 veljestä
Näistä tuli kivoja ja musta aika cooleja, vaikka kuvioneuletta onkin rasittavaa neuloa. Pikkutöissä se kuitenkin vielä menee.

Liekkisukat

Kuvio: Novitalta, muuten perussukka

Lanka: 7 veljestä

Samalla mallilla vielä yhdet sukatkin. Näyttävät kuvassa todella oudon mallisilta, mutta kyllä niistä ihan kunnolliset kokoa 44 olevat sukat piti tulla.

Meillä ollaan perinteisesti tehty piparkakkutalo. Tänä vuonna yritin kyllä kovasti päästä tästä hommasta, koska flunssa alkoi ilmoitella tulostaan ja oltiin leivottu pojan kanssa jo vaikka kuinka monta kertaa, enkä olisi millään jaksanut enää alkaa talohommiin. Mutta pakkohan se oli, kun poika kertoi silmät loistaen, miten haluaa tehdä noidan talon noitineen ja kaikkineen. Noidan tekemistä kyllä mietin kovasti, mutta sitten löysin kaupasta marsipaanipötkön ja päätin pistää taiteellisesti lahjakkaan mieheni hommiin. Kymmenessä minuutissa syntyi massasta hieno noita, jonka poikakin hyväksyi heti. Itse piparkakkutalo ei kylläkään ole mikään taiteellinen suoritus, sekun ei olisi millään halunnut pysyä kasassa, vaan yrittti hajota moneen kertaan. Mutta eihän se noita voi asuakkaan missään palatsissa! Joka paikkaan vaan kamalasti sokerikuorrutetta ja kamala huuto, jos vain joku yrittikin mennä talon lähellekkään :-). Hyvin pysyy, tosin saapa nähdä, miten se selviää matkasta anoppilaan.

Tämän myötä toivon kaikille oikein rauhallista joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! Koettakaahan ehtiä kutoa vähän muun touhun ohessa. Minä ainakin teen näin kun isovanhemmat ja uudet lahjat viihdyttävät pikkutermiittiä.