lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Poissaolotodistus

Pari viikkoa on tullut blogitaukoa ja siihen on syynä tämä:

Anopilla oli eilen tasalukusynttärit ja mukavan lahjan keksiminen on aina melkein mission impossible. Olin jo monta kuukautta ajatellut, että tilkkupeitto voisi olla lahjakortin kera kiva lahja, varsinkin kun lahjan saajalla ei ole tilkkupeittoa, mutta tiedän hänen tykkäävän sellaisista, mutta koska en osaa tehdä sellaista, taitaa se jäädä vain haaveeksi. Aikapula on myös krooninen vaiva, joka ei tällaisessa isompitöisessä jutussa kyllä ainakaan auta. Ajattelin koko ajan, että onhan tässä aikaa opetella ja aloin haalimaan jo ennen joulua kankaita hissukseen, kaikki tietenkin ilman mitään suunnitelmaa ja tarkempaa tietoa, mitä olisin tekemässä. Selailin välillä ostamaani tilkkutyökirjaakin, mutta en täysin aloittelijana ja asiasta mitään tietämättömänä tullut kyllä siitä hullua hurskaammaksi.

Aikakin kului aikamoista vauhtia ja kaikenlaiset kevään muutkin juhlat lahjoineen vaativat huomiota. Päätin jo hylätä suunnitelman kokonaan, kunnes pari viikkoa sitten Ziina esitteli mahtavia tee-vähässä-ajassa-upeita-tilkkupeittoja blogissaan. Päätin kokeilla, josko minäkin oniistuisin, tosin epäilin kyllä taitojani kovasti. Aikaa oli siis vajaa kaksi viikkoa H-hetkeen.

Ensimmäisenä iltapäivänä leikkasin saksilla tilkut mutu-tuntumalla noin 12 senttisiksi neliöiksi. Seuraavana päivänä tein vähän suunnitelmaa paperille ja aloin ommella rivejä .... ja ompelin koko ajan väärinpäin tai väärän tilkun väärään paikkaan. Opin jo alussa, että tässä työssä sitten tullaan käyttämään tosi paljon ratkojaa! Siitä se lähti kulkemaan hissukseen ja suunnittelin jatkoa aina ommellessani.

Tilkkupeitosta ei todellakaan tullut täydellinen, mutta se on tehty rakkaudella ja hyvällä yrityksellä, ja uskon sen lukuisista virheistään huolimatta miellyttävän ja lämmittävän saajaansa. Peitto ei ole kovin paksu, koska ajattelin sitä vähän sellaiseksi kesäpeitoksi illalla televisiota katsoessa. Anoppi nukahtaa melkein joka ilta sohvalle television ääreen, joten sille tulee käyttöäkin :-). Väritystä on sovitettu anoppilan olohuoneen väritykseen ja anopille muutenkin mieluisiin väreihin.

Vaikka työhön meni kyllä näitten kahden viikon aikana paljon tunteja ja niitä mokiakin tuli tehtyä enemmän kuin laki sallii, ei tämä aivan varmasti tule jäämään minun viimeiseksi tilkkutyökseni. Opin paljon ja tiedän monta asiaa, joita en tule toistamaan seuraavissa jutuissa. Ideoita on vaikka kuinka paljon ja sopivia paikkojakin tilkkupeitoille olisi monta mielessä. Ja varmaan taitojen karttuessa sitä aikaakin menee paljon vähemmän. Minä tein myös esimerkiksi pohjan kiinnityksen tosi oudosti ja itseäni hankaloittaen, kun tahdoin tehdä peitosta mahdollisimman ison ja kangasta oli käytettävissä rajoitetusti ... koska olin ostanut sitä jo monta kuukautta sitten tietämättä, miten sen peittoon käytän! Outo tyyli sitten aiheutti myöhemmin ryppyjä ja ruttuja molemmille puolille, mutta eikös niitä aina ole rakkaudessakin :-).

Huomenna mennään sitten viettämään syntymäpäiviä ja on kiva nähä, mitä anoppi tykkää lahjastaan.

Valmistuneissa on myös aivan tuikitavallinen pari Nalle-sukkia, joka on ollut odotushuonetyönä.


Ullan ylösalaisinneule nro 4

Lanka: Nova Exklusiv, ostettu NKD-halpaliikkeestä, täyttä muovia mikrokuituisena

Puikot: 3 pyöröt erimittaisina

Tarvitsin lisää arkisia kesäneuleita, joita olisi kiva käyttää vähän viileämpinä päivinä. Koska lanka on pätkärääkättyä, piti mallin olla erityisen yksinkertainen. Mietin ensin Hourglassia lyhythihaisena, mutta päädyin lopulta tuttuun ja turvalliseen malliin. Ainoa muutos ovat reunuksien rullareunat. En kaventanut vartalo-osassa yhtään, koska olin ensin aikonut tehdä helmaan jonkinlaisen röyhelöreunuksen. Sainkin sen valmiiksi, mutta siitä tuli aivan kamala ja se meni purkuun. Päätin tehdä samanlaisen rullareunan kuin kauluksessakin on. Jos olisin tiennyt etukäteen suunnitelmistani, olisin tehnyt vyötärölle vähän kavennuksia, mutta kyllä tuo on ihan hyvä noinkin. Mielenkiintoista on nähdä, miten superpehmeä mikrokuitulanka käyttätyy käytössä ja pesussa. Neule ei muuten ole hinnalla pilattu: 150 gramman kerä maksoi 2,99 ja kulutus oli 382 grammaa ja ostin lankaa yhteensä 4 kerää.

Lopuista langoista on tulossa kahta eri Novitan mallia yhdistelemällä toppi. Jännityksellä pohdin, riittääkö lanka vai pitääkö kaveriksi ottaa joku toinen lanka. Aloitin myös erittäin ohuesta Junghanswollen Seidana-silkkisekoitelangasta Novitan mallilla virkkaamaan tunikaa. Siitä tulee kyllä aikamoinen ikuisuustyö, koska lanka on ohutta ja puikkosuositus nro 2. Sukkiakin on tulossa yhdet ja toisia olen aloittelemassa.

Ompelu-ja kirjontapuolella pitää vähän jatkaa kuvien digitalisoinnin opiskelua, jotta saan kirjottua pojalle vaatteisiin tämänhetkisen suursuosikin Spongebobin ja mies on tilannut itselleen uintireissupyyhkeen kirjottuna. Pyyhkeeseen on kuva valmiiksi digitalisoitu, mutta siinäkin on vielä pari puutetta, joita pitää korjata.

Liikuntapuolella oli lähes tilkkupeiton mittainen tauko, kun heinänuhan ja kesäflunssayrityksen sekoitus sekä kirpputorireissulla tapahtunut kaatuminen jälkivaikutuksineen vähän hidastivat tahtia. Heinänuha vaivaa vieläkin ajoittain, mutta onneksi on keksitty lääkkeet. Kaatumisestakin on toivuttu, tosin polvi on edelleen ruvella ja nilkkakin vähän vihoittelee .... puhumattakaan housunpolvesta jota ei vieläkään ole korjattu kirjontakuvalla.

Pojalla on kaksi viikkoa lomaa tarhasta, joten äidin pitää yrittää toimia animaattorina, plääh. Toivottavasti edes sää pysyisi suosiollisena, tosin tämän pidennetyn viikonlopun sääkuvat kyllä eivät kovin hyvältä näytä. Ja me kun oltiin menossa huomenna eläintarhaan isovanhempien kanssa :-(.

4 kommenttia:

JaaPa kirjoitti...

Tosi hieno tilkkupeitto, uskoisin saajan kyllä pitävän siitä.

Ja täälläkin spongebob on suosikkihahmoja tällä hetkellä :D

Ultsi kirjoitti...

Kauniit värit ensimmäisessä tilkkupeitossasi! Ja kiitos kommenteista blogissani.

Annika kirjoitti...

Tosi kaunis tilkkupeitto, varmasti on saajan mieleen!

uhoava gnu kirjoitti...

Mahtava tilkkupeitto!