Kassialmailu jatkuu

Sain valmiiksi ja kuvattua koko marjakassisarjan. Kaikenlaisia muotoja tuli virkattua, mutta eiköhän ne käytössä veny ja pauku ihan sopiviksi. Ja jämiä tuli tuhlattua yhteensä kokonaiset 661 grammaa.
Näihin kasseihin tulee himo ja taidan tehdä vielä yhden tai kaksi, kun saan ensiksi yhden kiireellisyystyön välistä pois. Poika tilasi itselleen jo yhden omista lempiväreistään ja voisin tehdä itsellenikin yhden.

Uusia projekteja on houkuttelemassa taas iso määrä enkä oikein tiedä, mistä aloittaisin. Ravelry on paha paikka, kun sieltä saa koko ajan uusia ideoita, mutta kyllä siitä on paljon hyötyäkin. Virkkaus tuntuu edelleenkin mukavalta enkä oikein tiedä, miten sitä osaa asennoitua taas puikkoihin.

Mansikat on kypsiä

juu, kyllä niitä ihan kaupastakin saa kasvihuonetavarana, muttei ne maistu vielä miltään, joten piti alkaa omiin mansikkatalkoisiin. Äitienpäiväksi pitää keksiä taas useampi pikkulahja, jonka voi näppärästi lähettää postissa ja kun näin näin näitten ohjeen, päätin että tämä se on tällä kertaa.

Berry Bags
Ohje: täältä
Lanka: jämiä kaikenlaisista puuvillaisista
Koukku: numerolla 3 aloitin, mutta tuli liian pieni minun makuuni, joten tämän tein numerolla 3,5
Näitä on jo tämänmakuisena kaksi valmiina ja uusi maku on tulossa. Kaivelin jämälankojani ja löysin sieltä vielä muitakin makuja. Mukavan nopea malli tehdä ja ihan hyödyllinen ja luontoystävällinenkin. Sen verran muutin mallia, että kun vihreä lanka loppui, vaihdoin punaiseen ja tein yläosan pylväillä ja ketjusilmukkaväleillä, muuten ohjeen mukaan.

Tällä hetkellä nämä marjat ovat tulossa ykkösenä, koska ne pitää saada ensi kuun alkuun mennessä valmiiksi. Muut työt odottavat kiltisti vuoroaan. Onneksi saan edes muutaman gramman Jämäprojektiin ,vaikka aiottua torkkupeittoa en kerkiäkkään tehdä. Epäilen kyllä, etteivät jämälangat olisivat riittäneet alkuunkaan, joten teen sitten peiton myöhemmin ja otan korkkamattomia keriä avuksi. Ompelukonekkin on kaivettu esiin ja olisi tarkoitus viimeinekin saada jonkinlainen tunika väsättyä ja pojalle lisää kirjottuja vaatteita, kun ne ovat niin mieleisiä. Mutta nyt virkkuun pariin ja elokuvaa katsomaan.

Hämähämähäkki, kiipes langalle...

No niin, nyt on sitten hämähäkkiä kerrakseen valmiina. Peittoa oli kiva tehdä, mutta loppukerrokset olivat puuduttavia ja teki mieli tehdä jo muutakin. Mutta muovilankavarastoihin tuli komea vajaan 700 gramman vajaus ja se on erittäin hyvä juttu se. Poika on oikein tyytyväinen, tosin väittää vieläkin lankojen muka kutittavan, mikä ei kyllä noilla pehmeillä ole mahdollista.

Spidey-peitto
Malli: Annen Hämispeitto
Lanka: erinäisiä sekalaisia akryylilankoja
Koko: huimat 170 senttiä halkaisija ja painoa 656 g
Muunsin ohjetta ihan vähän, kun en saanut alkureikää kiristettyä kiinni. Purin ensimmäisen kerroksen ja virkkasin siitä sisälle päin niin kauan, kunnes reikä umpeutui. Punaisia raitoja tein myös vähemmän, koska lankaa oli vähän. Muutamia virheitä tuli, kun tein peittoa puoliunessa ja töllön ääressä, mutta ei niitä huomaa. Ja sen verran tietenkin laitoin omiani, että peitolle tuli asukkikin, joka tosin ei ole kiinnitetty, kun sillä pitää saada leikkiä. Meinasin laittaa sille tarranauhaa masaan, jolla se pysyisi peitossa ainakin jotenkin kiinni, mutta olkoon leikkiasukki.

Asukki läheltä. Stetson menetelmällä virkattu vartalo, jalat i-cordia, täytteenä langanpätkiä vartalossa ja jaloissa piippurassia. Valitettavasti ei löytynyt kuin yksi pätkä mustaa piippurassia ja kuvassa näkyy yksi punaisella täytetty jalka ... mutta who cares.

Nyt on sitten koukulla mansikkainen kesäkassi ja se valmistuukin hurjaa vauhtia ja on loppusuoralla. Niitä aion tehdä enemmänkin eri makuisina :-). Nyt nauttimaan parvekkeelle auringosta uuden läppärin kanssa. Kevät on saapunut hiljalleen ja aikoo kuulemma pysyäkkin, pienten sadekuurojen keskeyttämänä kylläkin. Ja ikkunat on muuten pesty ja ainakin vielä ilman pikkusormien jälkiä. Pikkusormilla on kyllä 5 metrin turva-alue asetettuna, tosin se ei oikein kyllä pidä :-).

Hey Mambo!

Mambo tuntuu olevan erittäin seurallista lankaa, joka ei tykkää olla yksin ja niin aniliininpunaiselle tuli kavereita :-). Kiitos taas ystävällisille ihmisille, jotka jaksavat lähetellä minulle aina aarteita!

Näistä saattaisi tulla vaikka Marjutin Hey Mambo . Tosin ne kaverilangatkin ovat vielä suurelta osin kerissä, kun Spidey ei ole vieläkään valmis :-(. On taas sata rautaa tulessa ja miljoona projektia kesken. Ja kutoa ja virkatakkin haluaisin monta tusinaa eri työtä ja niitten pitäisi mieluiten olla valmis eilen! Peitto kyllä valmistuu vielä tällä viikolla ja sitten taidan käydä ensin jämälankojen kimppuun. Mutta nyt ensin siivoamaan ja valmistautumaan henkisesti siihen, että tällä viikolla on pakko pestä ikkunat, yäk :-(. Mutta ei tänään vielä, kun on onneksi niin kylmä ilma, ettei ikkunoita voi avata.

Edit: Unohdin ihan kokonaan asian, jonka takia minun ylipäätään piti blogata. Kävin eilen hipelöimässä ensimmäistä kertaa Noron ja Colinetten lankoja. Olin jo päättänyt, että jos liikkeessä on Noron sukkalankoja, ostan yhden kerän, mutta pääsin tyhjin käsin pois. En saanut mitään kallislankavalaistusta eikä varsinkaan Norot käsituntumallakaan saaneet sydäntä hyppimään nopeammin. Kyllähän ne värit ovat kauniita, mutta siinä kaikki. Colinettet olivat ihanan pehmeitä, mutta hinnat niissäkin kyllä sen verran tyrmääviä, ettei niihinkään tullut himo.

Meillä muuten sataa lunta ... en ala kun haluan kevään :-(.

I love pressies!

Voitin Annen blogissa arvonnassa ja katsokaa, mitä ihanuuksia sieltä tuli! Olivia on mulle ihan uusi tuttavuus ja oikein mukavantuntuinen sellainen. Näistä tulee varmaankin joku toppi tai liivi. Merkin kiinnitin jo pojan liivin ja hän on todella ylpeä siitä, kun siinä ovat hänen lempivärinsä keltainen ja punainen. Napeille pitäisi keksiä pojalle joku mukava neule EM-kisojen hengessä. Kiitos Anne vielä kerran!

Varoitus! Seuraava osa sisältää pelkkää kirjontatiedettä ja on erittäin tylsää luettavaa. Jos kirjonta ei kiinnosta, hyppää yli ja siirry väliaikatietoihin keskeneräisten töitten suhteen. Ja jos sekään ei kiinnosta, kiitos käynnistä, toivottavasti tulet uudestaankin.

Carita antoi edellisen postauksen kommenteissa vinkin suihkutettavasta liimasta kirjonnassa. Kiitos! Ostin sitä ensimmäistä kertaa juuri ennen edellistä kirjontasessiota ja kokeilin sitä, mutta en oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai en. Minun ongelmani oli Pesusieni-kuvan kanssa se, että kuva on aika tiuhaan kirjottu, mutta en halunnut kirjonnasta kuitenkaan peltimäisen kovaa. Olin muka lukenut jostakin, ettei normaalin farkkukankaan kanssa tarvitsisi välttämättä käyttää ollenkaan tukikangasta ja näin kokeilinkin ensimmäisen kerran. Ja tietenkin reunat olivat missä sattuu. Seuraavalla kerralla kokeilin yhtä tukikangasta alla, jälki hitusen parempi, mutta edelleen sama vika. Tässä välissä kysyin apua ompelukonemyyjältäni, joka sanoi heti, että lisää tukea, niin eiköhän ala pelittämään. Nämä viimeiset versiot tein nyt niin, että alapuolella oli joko paksuhkoa itseliimautuvaa, silitettävää tai tavallista tukikangasta sprayliimalla kiinnitettynä ja yläpuolella vesiliukoista (ei solvya vaan sellaista valkoista) tai revittävää tukea. Nyt jäljestä tuli melko hyvä (ainakin sellaisissa kuvissa, joissa en muuten kämminyt ja saanut rajoja miten sattuu), mutta vieläkin on hieman epätarkkuutta varsinkin jaloissa. Pingotan melkein aina kankaan ja ainakin yhden tukikkankaan kehyksiin ja pidän huolen siitä, että pingotus olisi niin tiukalla, ettei se pääsisi liikkumaan. On kyllä hankalaa tämä kirjonnan opettelu! Ja PE-Design on kyllä aika vihonviimeinen ohjelma digitoimiseen ja kuvien käsittelyyn. Miljoona asiaa aivan liian vaikeasti tehty tai ei ollenkaan mahdollista enkä ole ainoa, joka on samaa mieltä. Moni muu ohjelma on kuulemma paljon parempi, mutta onpahan nyt koneen valmistajan ohjelma ja eiköhän senkin käyttö helpotu, kun enemmän sillä touhuilee.

Sitten siihen keskeneräisten töitten väliaikaraporttiin. Hämispeitto eli Spidey on loppusuoralla, viimeistä raitaa viedään ja sitten pitäisi vielä virkata väliviivat seitiksi. Kierrokset ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja pyöröpuikko auttamattomasti liian lyhyt, vaikka vaihdoin jo pienempään puikkoonkin, kun alkuperäisessä koossa oli vielä lyhyempi. Suunnittelen peittoon vielä pientä omaa extraakin, mutta siitä enemmän, jos suunnitelma onnistuu. Anopin liina on edistynyt muutaman sentin, samoin itsekoolatut sukat, enkä ole aloittanut uusia töitä, mutta peitto on nyt ykkösenä, ettei pikkumies hermostu kokonaan.

Kirjomisia ja jämiä

Lupasin esitellä täällä blogissa ne yhden viikon kirjomisurakan tulokset. Yhteensä kirjoin kahdet housut ja 5 yläosaa ja aikaa meni viikko! Tosin kyllä kirjottuja kuvia tuli enemmänkin, kun koekirjoin kaikki ainakin kertaalleen. Mutta hidasta hommaa kyllä on. No onneksi käyttäjä on erittäin tyytyväinen ja sehän on pääasia. Spongebobin kanssa olen paininut jo yli vuoden, se on nimittäin ihan ensimmäinen itsedigitalisoitu kuva ja ei millään halunnut tulla täydelliseksi :-(. Ei se sitä ole vieläkään, mutta digitalisoimista enemmän häikkää on tukikankaitten määrässä ja pingotuksessa. Näissäkin kaikissa kuvissa on pikkuvikoja, mutta suunnilleen tyytyväinen olen jälkeen. Juu, ja Spongebobit ovat erivärisiä, kun hermostuin ensimmäisen kuvan jälkeen ylempään keltaiseen lankaan niin, että vaihdoin toiseen ja heti kulki paremmin.

Tämän kuvan kirjonnat, joissa on farkkua taustalla, ovat niitä koekuvia, joita en halunnut jättää käyttämättä vaan pistin tuollaisena isompana merkkinä.

Tässä on sitten aineksia sinivalkoiseen Rippleen Jämäprojektin nimissä. Kaivoin kaikki miljoonat puuvillaiset jämäni, joita olikin kertynyt muuttolaatikkoelämän aikana aikamoiset määrät. Kun olen tarvinnut jotain tiettyä väriä, olen vain kaivanut ensimmäisen kerän enkä yhtään miettinyt, olisiko tätä väriä aloitettuna.
Tässä matteriaalia kirjavaan samanlaisen peittoon ja ainakin kahteen virkattuun kassiin. tai ehkä vielä päätän pistää kaikkia värejä yhteen. Se selviää sitten peiton teon alkaessa ja edistyessa.
Tällä hetkellä on oikeastaan ainoana aktiivisena pojan Spidey , jossa on menossa toiseksi viimeinen väri. Tosi kiva juttu kutoa, mutta kyllähän siitä sen verran iso tulee, että aika monta silmukkaa siihen on saanut kutoa. Mutta pääsen eroon hurjan isosta määrästä muovilankoja, joita tuskin olisin käyttänyt mihinkään muuhun. Ja poika saa pehmeän peiton.