Pieni sairastaja meni tosi aikaisin nukkumaan ihan omasta tahdostaan, ei kyllä mikään ihme, kun päiväunet jäivät lyhyiksi, joten on kerrankin aikaa blogata rauhassa. Kutimet kyllä jo kutsuvat moniäänisenä kuorona, mutta ilta on vielä pitkä yksinäisellä, joten kyllä minä vielä kerkiän niitäkin viihdyttää.
Ninni haastoi jo aikapäiviä sitten neulojat kertomaan, mitä neulominen on antanut ja mitä hyvää se on tuonut elämään. Kai se on sellainen joku naiseuteen kuuluva perusjuttu, että on mukavampi istua töllön ääressä kutimet kädessä kuin toimettomana. Neulominen on uskomattoman rauhoittavaa puuhaa ja helpottaa huonoinakin päivänä oloa. On ihanaa nähdä omien kättensä jälki ja tottakai kehut nostavat itsetuntoa tosi paljon. Minun tyyliselläni tarjoushamstraajalla säästyy myös rahaakin, kun tekee lahjoiksi ja omalle perheelle neuloen itse vaatteita ja muuta mukavaa. Toki tämä peruste on usein huono, koska langat maksavat myös paljon, mutta minun tapauksessa usein tulee itsetehty halvemmaksi kuin kaupasta ostettu, koska haalin melkein kaikki lankani kirpputoreilta tai tarjouksesta (tosin tarvitseekohan sitä ihan varmasti kymmeniä kiloja lankaa olla ja tuleeko se harrastus todellakin tällaisessa tapauksessa halvemmaksi ... :-) ) . Varsinkin kaikenlaisia kausittaisia muotijuttuja on usein halvempi tehdä itse kuin ostaa kaupasta.
Neulontablogien yhteisö on antanut paljon uusia nettiystäviä ja -tuttavia ja yhteenkuuluvuuden tunne onkin tosi kiva näissä ympyröissä.
Martsuli kyseli samaan sysyyn neulomiseen liittyvistä pakkomielteistä. Ehdottomasti kaikkein pahin ja vaarallisin minulla on tuo lankojen päätön hamstraaminen varsinkin kirpputoreilta. En yksinkertaisesti voi jättää surullisen näköisiä hylättyjä lankoja odottamaan uutta huolehtivaa kotia, vaan minun on heti ostettava ne, vaikka lankaa olisi jo vaikka lehmille syöttää! Ja en todellakaan tiedä oikeastaan koskaan, mitä langasta on aikomus tulla sitä ostaessani, vaan muhittelen sitä mielessäni ja selailen ohjeita lehdistä ja netistä ja haistelen muitten neulontablogien tuulia ja jossain vaiheessa sitten löytyy langalle käyttötarkoitus. Kerron kyllä miehelleni usein, miten voisin milloin vaan myydä halvalla ostamiani lankoja esim. ebayssa ja tehdä niillä voittoakin, mutta sitä päivää joutuu kyllä odottamaan kauan! Ne menisivät kyllä hyvin kaupaksi, mutta enhän minä voi luopua yhdestäkään kallisarvoisesta lankakerästä!
Jonkinlainen pakkomielle on myös se, että olen helposti yllytettävää tyyliä. Eli jos neulontablogeissa on joku neule suosittua ja monet tekevät sen, joutuu se minukin puikoilleni jossain vaiheessa, vaikka en aina olisi edes ihan vakuuttunut, pitäisinkö koskaan tekelettä tai sopisiko se edes minulle. No, ainahan sitä voi tehdä lahjaksikin, mutta kyllä välillä tulee tehtyä kaapitäytejuttujakin. Nyt olen kyllä ajatellut alkaa kerätä sellaista laatikkoa, johon tulisi omatekemiä juttuja, joita voisi myydä joskus esim. myyjäisisssä tai lahjoittaa lähipiirissä tai johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen.
Muuten olen aika joustava neuloja, töitä saa olla mielin määrin kesken, UFOjakin saa olla useita, puikoissa ja langoissakin olen aika kaikkiruokainen ja muutenkin melkoisen mutkaton neuloja :-). Kerrokset jäävät kesken miten sattuu ylensä pienen miehen häirinnän takia, mutta jos saan valita, jätän kyllä sen kivemman eli yleensä oikean kierroksen seuraavaksi.
Nyt en kestä enää kuunnella kutimien huutokonserttia vaan menen antamaan niille kyytiä seuraaviksi muutamaksi tunniksi. Saisinkohan jonkun joululahjankin jopa valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti