Valmista, mutta kuvatonta

Voin ilmoittaa onnellisena, että sain olympialaistyöni eilen valmiiksi ja olen näin ansainnut kultamitalini! Lätkä kyllä vähän masensi juhlatunnelmaa, vaikka olin kyllä osannut tulokseen vähän varautuakkin ... näinhän se valitettavasti usein pakkaa käymään, vaikka leijonat taistelivatkin urheasti :-(.

Vähän kyllä huvitti olla täkäläistä karnevaalikulkuetta katsomassa, kun käsi oli koko ajan valmiina ottamaan kännyn taskusta ja katsomaan tulosta ... pyysin nimittäin äitiäni toimimaan tiedottajana ja kertomaan maaleista, kun karnevaalikulkue sattui olemaan juuri 2. ja 3. erän aikana. Ihan kivaa oli kyllä olla katsomassa kulkuettakin, ja varsinkin pieni mies oli aivan innoissaan karkkisateesta :-). Kerättiinkin aikamoinen saalis: 3 litran pakastepussi täyteen karkkia ja noin puolikas muovikassi pieniä popcorn-pusseja, valitettavasti makeita sellaisia, yäk, mutta onhan siinä pienelle ja isommallekkin miehelle moneksi viikoksi syömistä :-). Poika oppi kyllä äkkiä, mikä on homman nimi ja heilutti ohikulkeville karnevalistille innokkaasti ja huuteli "Helau" kuin vanha tekijä ... ja kaikki ihan vain sen takia, että saisi lisää karkkia :-). Tässä on muuten aika hyvä linkki Kölnin karnevaaleihin, jotka ovat täällä ne suurin ja kaunein. Sieltä löytyy tekstiä ja infoa pilvin pimein. Ja livenä webcam-kuvia löytyy täältä osoitteesta ainakin parista kaupungista. Ja löytyipä ihan liveohjelmaakin netin kautta suoraan karnevaaleista.

Samos-toppi valmistui myös viikonloppuna, mutta tänään on niin harmaa päivä, etten yritäkkään ottaa kummastakaan kuvia. Saatte nähdä ne sitten kun aurinko näyttäytyy tai on muuten vähän kirkkaampaa. Molempien töitten valmistuttua tulikin tenkkaapoo eli onkkelma, mitä työtä tekisin seuraavaksi. Minulla ovat jo hamsterikuukauden aikana aloitetut ranteenlämmittimet kesken, mutta ne ovat mustat ja tarvitsevat valoa ja keskittymistä, joten tarvitsin myös helpon ja pimeässä tehtävän työn elokuvahetkiin, joka olisi kuitenkin niin nopeasti tehtävä, että se kerkiäisi hamsterikuukauden laskelmiin mukaan. Koska Ainoa jäi Kepleristä ja Neulova Ystäväni oli lähettänyt minulle vielä yhden luumu-väriin sopivan kirjavan kerän, päätin minäkin tehdä elämäni ensimmäisen verkkoponchon.

Nyt olen sitten keskeneräisissä hamsteritöissä siinä vaiheessa, että saan molemmat työt huomenna valmiiksi ja pääsen vihdoinkin laskemaan kuukauden grammamääriä yhteen. Ihan kivasti niitä tulikin, vaikka tahti oli kyllä sairastamisesta, kiireistä, laiskuudesta ja kisojen töllöttämisestä huolimatta tosi hidasta. Mä en ole aikoihin viettänyt näin paljon kutomattomia hetkiä! Lupaan palata bloggaamisessakin pian taas kunnolla ruotuun, kun kisatkin, sekä neulonnalliset että urheilulliset, ovat ohi ja elämä palautuu normaaliradalleen.