keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Väsyttäääääääääää

Tulin vaan ilmoittamaan lyhyesti, että elän vielä, tosin olen ihan zombie :-(. Pienen herran öiset cembalot jatkuvat edelleen ja kaiken kukkuraksi viime yönä pojan herätettyä minut mutta nukahtaessa itsekseen klo 01 en saanut enää unta :-(. Valvoin ja pyörin tunnin sängyssä ja kömmin olohuoneeseen kutomaan. Kudoin Branching Outia yhden mallikerran verran ja tulin koneelle etsimään kaikenlaisia juttuja ja siinähän se vierähtikin tunti poikineen ja väsyttämään alkoi klo 4.15, jolloin painuin nukkumaan pariksi tunniksi.

Huovutettava reppu-projekti on paisunut ja paisunut, mutta kuvia seuraa vasta kun pääsen takaisin elävien kirjoihin, luultavasti vasta ensi viikon alussa. Ensimmäisen repun tein Sophien ja ensimmäisen reppuni mallilla. Ja sehän huovuttuikin sen verran railakkaasti, että aloin tekemään heti putkeen noin puolitoista kertaa ensimmäisen kokoista. Se valmistuikin viikonloppuna ja oli valmis koneeseen ja olisi ehtinyt anopin tämänpäiväiseen synttäripäivään ajoissa .... mutta kuinkas kävikään, toinen versio huovuttuikin huomattavasti vähemmän enkä ollut siihen tyytyväinen, joten eikun uudestaan koneeseen. Toisen pesun jälkeen siitä tuli kiva ja molemmat ovat nyt nappia vaille valmiita ja anoppi saa valita niistä mieleisen ja minä pidän sen toisen.

Kuvittelin, että minulla olisi kivoja Trachten-nappeja varastoissa, mutta eihän niissä ollutkaan sopivan väristä. Ja olen metsästänyt täkäläistä Cernit-massan sukulaista Fimoa kissojen ja koirien kanssa, mutta tulos on aika surkea. Oman kylän 5 paperi- ja askartelukauppaa sanoivat kaikki eioota. Eilen lähdin sitten pienen miehen kanssa bussireissulle kaupungin keskustaan ja tallaamaan kävelykatuja ees taas. Ja kas kummaa, ensimmäisestä paperikaupasta löytyi Fimoa, mutta värit olivat enemmän kuin surkeat. Otin muutaman paketin kuitenkin perusvärejä, sinistä, vihreää, punaista, keltaista yms. Mutta koko kaupungista ei löytynyt toista liikettä, jossa massaa olisi ollut lisää. Eli en omista edelleenkään mustaa ja valkoista, joita olisin halunut sekoittaa reppujen napeiksi :-(. Harmaan ostin vielä tulomatkalla ensimmäisestä liikkeestä, mutta saa nähdä, näyttääkö se miltään. Aion kokeilla nyt iltapäivällä nappien tekemistä. Ja jos se onnistuu, tilaan netistä ison määrän kivoja värejä.

Muut käsityöprojektit edistyvät hissukseen, mutta vähän on paineita ilmassa, kun deadline-päivämäärät lähestyvät. Branching Out pitäisi saada postiin ensi viikon puolivälissä (4 mallikertaa valmiina) ja Knitalong-sukista pitäisi saada kuva kuun loppuun mennessä (ensimmäinen sukka jalkaterän puolivälissä). Poncho on aivan taka-alalla, vaikka se on ainoa työ, jota huvittaisi tehdä, ja "hiekkalaatikkotoppiin" en ole koskenutkaan viikonlopun jälkeen. Ja uusi projekteja pukkaa päälle. Heinäkuun aluksi pitäisi tehdä taas yksi synttärilahja, ehkä joku huivi, jopa Fifiä harkitsen ja kesäkuun lopuksi pitäisi saada tehtyä ristipistoillen hääkortti. Eihän se pakko olisi tehdä aina kaikkea itse, mutta kun haluaa. Jotenkin vaan on vähän maku pois nyt tästä käsityöjutusta, mutta eiköhän se sieltä vielä tule takaisin, kun saan nyt nämä kiireisimmät alta pois.

Nyt nappikeitoksiin ja tuloksia saatte nähdä tulevaisuudessa, jos niistä tulee jotain näkemisen arvoista. Kirjameemin olen huomannut ja vastaan siihen heti, kun saan mitattua metreinä kirjojen määrän. Niitä on sen verran paljon, vaikkei mitään lukutoukkia ollakkaan, että metrimäärä on varmaan helpompi kertoa :-).

4 kommenttia:

pirre kirjoitti...

huh helpotusta. minä kun jo luulin, että maa on sinut nielaissut :oI...

Stricker kirjoitti...

Saisi kuule höyhenpeitot ja - tyynyt nielaista ... aah, voisin nukkua viikon! Onneksi miehellä on huomenna vapaapäivä niin saan edes hetken välillä hengähtää. Ja hellekausi on päällä eli ei tämä elämä kyllä oikeastaan kovin kamalaa ole.

Napintekeleet menevät kohta uuniin, hui kun on jännää!

Hanna kirjoitti...

Se on ihme miten sitä jaksaa ja venyy oman lapsensa puolesta. Meillä Leevi 9 kk (tänään) tekee hampaita ja sairasti rajun vatsataudin eli siitähän ne rikkinäiset yöt sitten alkoi. Ja samaan aikaan minä lähdin töihin. Mut ihmeesti sitä jaksaa. Miehen kans on pakko vuorotella öitä et vuoron perään saahaan levähtää ja nukkua edes yks yö kunnolla. Tähän on hyvä sanonta: Aikansa kutakin !! Näin se vaan on... Meillä Suvi nyt 5 v. valvotti ensimmäiset 9 kk joka yö, sit tyttö alkoi nukkumaan yönsä, omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Siihen loppui kantamiset ja yövalvomiset. Tsemppiä !!

Stricker kirjoitti...

Hanna: joo kyllä tämä tästä ja kausiahan nämä yleensä vaan ovat. Mä olen vaan itsestäni huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tartten unta. Ja tietenkin kääntäen eli nyt ei jaksais oikein mitään, kun on valvonut paljon, blääh. Ja me ollaan kyllä poitsun kanssa päästy ekoja kuukausia lukuunottamatta liian helpolla, kun jo melkein vuoden nukkuminen on ollut useinmiten ongelmatonta.

Viime yö oli taas paha, kun naapurissa vietettiin bailuja ja oli kuitenkin helteen takia pakko nukkua (lue: pyöriskellä sängyssä) ikkuna auki ja aamuyöstä heräsi poika huutamaan :-(.

Kiitos tsempityksistä ja itsellesikin jaksamista yöheräilyihin! kyllä mekin vielä keritään nukkumaan :-).