Hyvää joulua, hyvää joulua ...

Lyhyesti tulin vain toivottelemaan oikein hyvää joulua ja onnellista seuraavaa vuotta! Jouluvalmistelut on tehty ja nyt vaan odotetaan, että päästään nauttimaan leipomuksista ja syömisistä ja rauhallisista juhlapäivistä. Minä en aio osallistua lapsenhoitoon ja viihdyttämiseen kuin pakollisten juttujen verran, muuten keskityn keittiöön ja sohvalla lököilemiseen. Reippaasta sauvakävelystä olen haaveillut jo yli viikon ja sen aion toteuttaa, kun löydän sopivan raon.

Tässä parin viime päivän suururakka, joka päättyi hermojen menetykseen - en minä -, kolmen sormen palamiseen - minä myös -, mutta se seisoo sittenkin! Koristelu on mallia 5vee, arkkitehti kääntyisi varmaan haudassaan, kun laskisi seinien määrän ja Muumit ovat lisääntyneet hurjasti tarinoitten jälkeen, mutta eiköhän tuo kelpaa kuitenkin.

Olen aloittanut jo joulun-jälkeisen-elämän kutomisrintamalla ja luvassa on pörröistä harmaata talven piristykseksi. Sitä piristystä muuten tarvitseekin, kun meiltä sulivat lumet muutamaa päivää vaille kahden kuukauden lumikauden jälkeen juuri erittäin epäsopivasti muutamaa päivää ennen joulua :-(. Kyllä harmittaa ja voisin kirota sateen jonnekkin ihan muualle, mutta ei auta, on sytytettävä entistäkin enemmän kynttilöitä valoa tuomaan ja mentävä kumisaappaissa kävelylle. Mutta nyt sohvalle elpymään!

Plääh

Juu, tuo yllä oleva lause kuvaa aika hyvin viimeisten viikkojen tunnelmia. On ollut tyypillistä vuoden loppuun kuuluvaa hässäkkää, vieras kotimaasta, miehellä älyttömästi työmatkoja, vähän joulustressiä ja viimeiset pari viikkoa kaaosta oikein kunnolla. Perheen pienimmäinen päätti alkaa sairastaa oikein kunnolla ja sen tuloksena sai 9 päivän sisään 3 antibioottikuuria eri tauteihin! Viimeistä syö vieläkin ja tänään alkaa tuntumaan, että eiköhän tuo tuosta ala tervehtyä. Energiaa alkaa olla kuin pienessä kylässä ja kohta alkaisi olla aika päästä purkamaan sitä tarhaan ... kotona ollaan meinaan näitten parin viikon aikana kokeiltu yhtä ja toista aktiviteettia ja nyt alkaa olla takki tyhjä.

Leivottu on tosi usein, kun ensimmäisten kuurien aikana poika oli oikeastaan terve, mutta kotona. Tuloksena oli 5 erilaista pikkuleipälaatua, joista kaksi syöty jo loppuun ja yksi laatu tehty jo tuplasti ja sitä on seuraavakin annos jo tilattu ja luvattu tehdä. Pipareitakin pitäisi vielä tehdä ja kokeilla viime vuonna saatua Muumitalon piparimuottipakettia, mutta sen jätän vähän myöhemmäksi. Aion myös kokeilla uusien pikkuleipäreseptien ohella uutta kakkureseptiä, punaviinisellaista, kun saatiin kerran maistaa sellaista ja se oli niin ihanan suklaista.

Kudottukin on hissukseen, vaikka potilas on viihtynyt myös paljon sylissä tai muuten vieressä, jolloin puikot ovat joutuneet paitsioon. Otin Lapaskuussa käsittelyyn Virosta tuliaisina saamiani hahtuvia ja kyllä niitä onkin ollut ihana kutoa ja huovuttaa. Muutama ensimmäinen kierros on aina vähän hapuilua ja tuntuu, että hahtuva katkeaa koko ajan ja tuoksu tuntuu pistävältä nenään, mutta pian molempiin tottuu ja nyt harmittaa jo kovasti, että varastot ovat loppumaan päin. Tein ensimmäiset lapaset itselleni ja olen jo koekäyttänyt ne ja kyllä olivat lämpimät ja kauniit. Tässä kaksi paria, joilla on nykyisin jo kavereitakin eri muodoissa.

Minä lupasin osallistua hyväntekeväisyysneulontaan, jossa kudottiin lampaita tai muita pehmoeläimiä yhden päiväkodin lapsille. Tässä minun panokseni: kaverukset, jotka on kudottu Novitan Palmasta ja Regian raitasukkalangasta. Täältä löytyy kuvaa onnellisista uusista lampaitten omistajista ja koko lammaskaartista. Pojalle pitäisi vielä kutoa oma pehmolammas hänen lempiväreillään.


Tarhassa oli tarjolla adventtikranssin sitomista ja minä päätin osallistua siihen, koska en ole koskaan moista puuhaa tehnyt alusta asti. Mukava iltapäivä olikin ja ihan kaunis kranssi oli tuloksena. Koristelin sen kotona melkoisen vaatimattomasti, koska en halunnut liikaa kimalletta ja krumeluuria ja olenkin aika tyytyväinen tulokseen. Sen verran tätä hässäkkää ja ohjelmanmuutoksia on ollut elämässä, että eilen muistin sytyttää toisen kynttilän vasta juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta onpahan sitten ensi viikolle enemmän polttamista.

Aika monta asiaa pitäisi tehdä vielä ennen joulua, mutta olen kuitenkin aikataulussa ihan mukavassa vaiheessa ja taidan saada kaiken valmiiksi ilman kamalaa paniikkia. Vietämme joulua ensimmäistä kertaa meillä kotona ja vaikka se tietää enemmän töitä minulle, on tosi kivaa saada tehdä oman näköinen joulu, vaikka se hyvin perinteinen ja samantyylinen kuin anoppilassakin vietetyt tulee olemaankin. Kovasti suunnittelen jo joulun jälkeisiä neulomuksia ja listalla onkin monta neuletta ihan minulle itselleni :-).

Pitsittää

Vihdoinkin jotain näyttämistä, johon olen itse erittäin tyytyväinen. Näin Lankakomerossa tämän kauniin neuleen ja sain ohjeen koeneulottavaksi ja sehän pääsikin heti kovasta ruuhkasta huolimatta puikoille. Ohjeessa suositellaan Novitan Woolia langaksi ja alunperin minun pitikin tehdä neule siitä, mutta sitten totesin, että musta on aina musta ja kaivoin esille pari tallvea sitten hamstraamani Austermanin Smaragd Classicin, jota oli sopivasti 8 kerää jäljellä. Siinä on annettu tiheys samaksi kuin Woolissa, tosin metrejä on vähemmän ja lanka tuntuu paksummalta. Valitsin toiseksi pienimmän eli 36'' koon ja siitä tuli pingottamattomana juuri passeli minun koon 38 yläosalleni. Langan riittämisen suhteen oli jännää, mutta tällaisessa ylösalaisinraglanissa on helppo säädellä langan määrää ja kudoin hihoja rinnakkain helman pitsiosan kanssa. Hihat jäivät noin 3/4- tai 7/8-mittaisiksi, joka sopii malliin tosi hyvin. Helmassa kävi loppujen lopuksi kuitenkin köpelösti, mutta huomasin mustan Seiskaveikan passaavaan väriin niin hyvin, ettei eroa huomaa kuin jos sen tietää ja osaa etsiä. Kiitos vielä kerran Lankakomeroon ja tiedoksi muille: tästä on tulossa ohje, joka on erittäin hyvin ja tarkasti kirjoitettu ja jolla saa tosi monta erinäköistä neuletta tehtyä. Tulen aivan varmasti tekemään ohjeella muitakin neuleita eri hihaversiolla ja eri hihamitalla.


Mustaa neuletta on muuten tosi kiva kuvata harmaana päivänä tumman mallinuken päällä :-(. Miksi ihmeessä pitää valita musta lanka ... no tietenkin sen takia kun musta on vaan ihan ihana väri :-). En muuten pingottanut neuletta yhtään mitenkään vaan kokeilin sitä suoraan ja totesin sen olevan hyvä ilman pingotustakin, joten ainakin nyt se jää tällaiseksi. Minun päälläni pitsi aukeaa hieman enemmän kuin kädettömän ruikelomallinuken päällä.
Anoppilareissulle piti saada mukaan jotain aivotonta ja mieskin sai vaihteeksi jotain lämmintä päällepantavaa. Lankana tuttu ja turvallinen Seiskaveikka.
Puikoilla on edelleenkin kamala tungos ja kesken on toistakymmentä, ellei enemmänkin, työtä. Sukkia on tulossa vaikka kuinka monta ja muutakin on tulossa. Juuri tuli muuten mieleen, että yhtään isompaa työtä ei ole kesken! Pääsisiköhän Vihervaara vihdoinkin talviunilta .... vai pitäisiköhän tehdä joku huivi välillä valmiiksikin asti. Kaikkein aktiivisimpana kesken on pehmolammas hyväntekeväisyyteen, jolle pitää tehdä heti myös seuraaja pojan valitsemilla väreillä. Ai, vai että olisi Lapaskuukin ja minäkin mukana Kinnaskopassa, mutta häpeäkseni minun täytyy myöntää, etten ole aloittanutkaan vielä lapasia ... mutta lupaan saada ainakin yhden parin valmiiksi!

Blogit, mitä ne oikein ovat?

Juu, vähän siltä tuntuu, kun toista kuukautta on edellisestä postauksesta ja suosikkejanikin olen lukenut todella harvakseltaan. Aika on mennyt kuin siivillä, kun olen maalannut, maalannut ja vielä kerran maalannut. Meinaan ikkunoita ja ovia niin paljon, että käsi on ollut turvallisessa paketissa jo monta viikkoa :-(. Pensseliin tarttuminen on sattunut niin maan perusteellisesti, mutta sinnillä sain viime viikon lopulla viimeiset ulkomaalaukset tehtyä. Asialle tuli vähän kiire, kun syksy ilmoitteli kylmien tuulien kera tulostaan, mutta onneksi pari viikkoa piteli vielä kohtuullisen aurinkoisia ja lämpimiä kelejä, joten sain urakan valmiiksi. Yksi liukuovi on vielä tehtävä, mutta se on parvekelasituksen tällä puolella, joten parantelen ensin kättä ja hoidan homman sitten loppuun. Ja sitten pidän reilun tauon, ennenkuin alan maalaamaan vähemmän haisevalla maalilla sisäovia, joita niitäkin on kolmikerroksisessa talossa aika monta.

Hankalinta hommassa on ollut, etten käden takia ole voinut olla kuin hetken koneella, kun hiiren käyttö on ollut myrkkyä ranteelle. Kutominenkin oli tietenkin kivuliasta, mutta vähän olen yrittänyt kuitenkin tikutella joka päivä. Erittäin paha startitis vaivaa edelleenkin ja uusia projekteja kasvaa kuin sieniä sateella. Joulujututkin ovat pyörineet jo jonkin aikaa päässä ja lahjatehdaskin on hiljalleen avautumassa.

Hankintoja on tullut tehtyä muutama ja tässä parhaimmat niistä. Haavistoa olen haikaillut jo pitkään ja kävinkin heti kimppuun, kun vanha diilarini ilmoitti omistavansa yhden ylimääräisen kappaleen. Tästä en ole aloittanut vielä mitään uutta, mutta ihan pian alan taas kokeilemaan kirjoneuleen kutomista, tällä kertaa osin uusilla välineillä ja toivottavasti entistä nopeammalla tyylillä. Kotilieden neulenumerossa oli paljon kivoja malleja, kiitos tästäkin toisille diilareille! IK:n löysin ensimmäistä kertaa ihan kaupasta, tosin matka on kyllä aikamoinen, joten ihan joka numeroa en tule saamaan, mutta kivaa vaihtelua siitä saa ja kauniita malleja siinä oli montakin. VK:n sain vaihtokaupassa ja olen siihenkin oikein tyytyväinen. Ihan Tikrun takia minä lehden halusin ja kyllä kannatti, kun siinä on hänen malliensa lisäksi muitakin kivoja juttuja.

Tämän hetken mieluisin keskeneräinen työ on tämä ylösalaisinraglan, jonka ohjeen sain Lankakomerolta vähän niin kuin testausmielessä neulottavaksi. Käsiongelma on hidastanut tämänkin neulomista valitettavan paljon, mutta olen kuitenkin päässyt siihen vaiheeseen, että vartalo on viittä vaille valmis, ensimmäinen hiha samoin ja toinenkin on aloitettu. Tällainen saumaton raglan on ihana ohje silloin, kun on vähän epävarmaa, kuinka pitkälle lanka tulee riittämään. Tästä neuleesta tulee varmasti yksi suurista suosikeista ja ohje on todella hyvin ja selkeästi kirjoitettu.

Aloitin Novitan nettisivuilta löytämälläni ohjeella Huiviliiviä aivottomaksi työksi Elfin langasta ja siitäkin on tulossa mukava neule, jolle varmaan tulee käyttöäkin.

Rosebud-sukat
Malli: saksan kielellä täältä
Lanka: puuvillaisten sukkalankojen jämiä
Puikot: 2,5
Jätin kantapään kuvion pois, kun en parinkaan yrittämisen jälkeen yksinkertaisesti ymmärtänyt kaaviota ja ohjetta. Todella kaunis malli näinkin ja ehkä minä yritän vielä ihan oikeallakin mallilla joku toinen kerta.
Pomatomus
Malli: Cookie A ja löytyy täältä
Lanka: Omakoolattu ja tavallinen halpissukkalanka
Puikot: öö, olikohan numero 3, ohjeen mukaan kuitenkin
Lanka uhkasi loppua kesken ja jouduin ottamaan valkoista kaveriksi. Malli on todella näyttävä ja mukava tehdä, mutta seuraavalla kerralla teen langankierrot niin, ettei kuvioon jää niin isoja reikiä

Sukkasatoon on valmistumassa muitakin sukkia, mutta ensin haluan saada ylösalaisinneuleen valmiiksi. Olen luvannut pojalle, että hän saa vihdoinkin vaatekaappiinsa vähän piristystä erilaisten kirjottujen sarjakuva- ja elokuvahahmojen muodossa, joten ompelukoneen kirjontaosalle tulee töitä. Lapaskuukin on pian alkamassa ja tavoitteena on saada ne ensimmäiset Haavistot tehtyä ja muitakin sormenlämmittimiä olisi syytä saada tehtyä. Kirjoneuleet ovat alkaneet nostaa päätään pitkän palmikkoosin jälkeen ja toivon oppivani neulomaan kirjoneuletta vähän nopeammin, jotta se tuntuisi mielekkäämmältä kuin aikaisemmilla kerroilla. Ja kyllä tietenkin edelleenkin palmikot kiinnostavat ja Vihervaaran uusi tuleminenkin on varmaan pian vuorossa.

Monstereita liikenteessä

Päätin kuluttaa Sukkasadon aikana jämäkeriäni ja tässä ensimmäiset monsterisukat. Väriyhdistelmä on aika psykedeelinen, mutta jotenkin kummasti se miellyttää minun silmääni todella paljon. En yrittänytkään saada sukista samanlaisia, pelkästään resori, kantapää ja kärki on tehty yhdellä langalla ja muuten lanka vaihtuu aina kahden kerroksen välein.

No tämä kyllä ei ole kovin iso hirviö, vaan ystävien vastasyntyneelle pojalle tarkoitettu setti Novitan merinoisesta Woolista.


Päätin lähteä mukaan Mystery Stole 4: een ja pähkin pari viikkoa mahdollisia lanka- ja helmiyhdistelmiä. Loppujen lopuksia ainakin tämänhetkiseksi voittajaksi tuli kartiolla oleva pellavasekoitelanka ja moniväriset helmet. Ensimmäisen version tein numeron 3,5 puikoilla ja niillä pitsistä tuli kuin kalanverkkoa, joten pienensin kokoa kokonaisen numeron ja aloitin uudelleen. En ole ihan varma, onko lanka täydellinen mallin, mutta haluaisin välttämättä kokeilla tällä yhdistelmällä, joten kudon ainakin ensimmäisen vihjeen loppuun ja pingotan työn ja katson, miten jatkan.
Monsterisukat numero 2 kudon miehelle, kun onnistuin kutistamaan ja melkein huovuttamaan hänen sukkansa, jotka olen kutonut 7-veljestä-langasta. Uskomatonta, mutta ne todellakin kutistuivat pesussa koosta 43 noin kokoon 39! Ja lanka on tuo raidallinen kuvasta. Taas jonkinlainen sunnuntaikerä, koska pesin ne tasan samoin kuin kaikki muutkin jo monen vuoden ajan.
Monsterisukat numero 3 aloitan tällaisista vähän meleeratuista väreistä. Kaivelin tänään jämäsukkalankalaatikkoa ja löysin sieltä vaikka kuinka monta mielenkiintoista yhdistelmää seuraaviin sukkiin. Startitis on tosi pahana tällä hetkellä ja aloitettu on muitakin töitä, parit sukatkin, eikä loppua ole näkyvissä. Ei tosin taida tuo startitis olla yhtään ihme, kun tänään tuli kaksi muutakin diagnoosia, yksi sitis ja yksi kitis ja pussillinen lääkkeitä.

Kesän viimeiset sukat ja sortumistarina

Tässä kuluneen kesän viimeiset kesäsukat, sukkapari numero 16 tälle vuodelle. Ihan ekat Knitpickseillä tehdyt sukat, jotka aloitin hätäpäissäni Legoreissulla, kun ei ollut mitään sopivaa reissukutomusta kesken. Lankana Sockina Colorin jämät, joista tein joskus männävuonna itselleni yösukat. Ovat muuten olleet hurjan paljon käytössä eivätkä ole nukkaantuneet oikeastaan ollenkaan.

Blattmusterranken-Umschlag-Sneaker eli lehtisniikkerit
Ohje: Socken-Kreativ-Liste
Lanka: Vyötteetön Regia + joku jämä
Puikot: 2,5
Näistä tuli ensimmäiset SKL:n listasukat, jotka sain ennen seuraavan ohjeen ilmestymistä valmiiksi ... tosin vähän ennen keskiyötä eli hilkulle meni, mutta halusin saada nämäkin valmiiksi ennen Sukkasadon alkamista. Kudoin nämä täysin ohjeen mukaan ja tein ensi kertaa sydänkantapään ja vahvennetun kantalapun. Kudoin ensimmäisen loppuun ja toistakin yli kantapään, kun huomasin, että lanka tulee lopumaan kesken. Joten ei kun purkamaan ensimmäistä, murmur inhoan purkamista yli kaiken, ja etsimään jotain jämää, joka edes sinnepäin sopisi alkuperäisen lankaan. Aika hauskat näistä tulikin. Mallijalka on tosi pitkä ja minulla raidat tulevat juuri sopivasti keskelle päkiää.

Tänä aamuna minua laiskotti ja harmitti ja sääkin oli niin sumuinen, etten halunnut tehdä pihan kivitöitä, joita minun olisi ihan oikeasti pitänyt tehdä. Vein pojan tarhaan ja iskin naviin tuntemattoman osoitteen ja lähdin reissuun, matkakohteena uusi lankakauppatuttavuus. Sieltä lähti mukaan kohtuudella valittu saalis pehmeitä palleroita. Yläkuvan aarteet ovat erilaisia yksittäisiä merino- ja puuvillakeriä, jotka maksoivat hurjat 49 senttiä kerä. Sukkalankoja tuli mukaan alakuvaa enemmänkin, mutta unohdin ottaa niistä yhteiskuvan ja tässä vaan suurin herkku, Onlinen Wellness-lanka, jossa on aloe veraa. Väri kauniin syksyinen ja rauhallinen. Muuten ostin pelkästään yksivärisiä ja meleerattuja sukkalankoja ja kaikki reippaasti tarjouskoreista eli halvalla.

Sukkasato on alkanut ja minut löytää Hillokellarista. Aloitin heti monsterisukat eli jämäsukat kahdesta erilaisesta raitalangasta ja printattuna on pari vähän hankalampaa mallia. Aion sukakutomisen ohella jatkaa myös keskeneräisiä töitä, varsinkin pari huivia odottaisi kärsimättömänä. Kesäheinäkin pitäisi purkaa ja aloittaa uudestaan, jotta sitä ehkä vielä kerkiäisi pitää tänä vuonna kauniina syyspäivinä.

Sain muuten tämänpäiväisellä reissullani kuulla kauniita sanoja olympianeuleestani: keskellä toria vanhempi naishenkilö puhutteli minua ja kehui neulettani maasta taivaaseen :-). Kyllä tuli hyvä mieli ja olen itsekkin neuleeseen tyytyväinen.

Olympia ja hämä-hämä-häkki

Olympialaiset ovat loppusuoralla ja minäkin sain oman olympiaurakkani toissailtana valmiiksi. Valitsin melko helpon ja nopean neulottavan, koska halusin päästä jatkamaan keskeneräisten pitkää jonoa, että vihdoinkin pääsisi sillä saralla vähän parempaan tilanteeseen. Keskeneräisiä on kertynyt aivan mieletön määrä ja kokoajan tekisi mieli aloittaa vaan uusia töitä.

Olympic February Lady
Ohje: täältä
Lanka: Novitan Spektri Plus, 494g
Koko: silmukat S-koosta, on kuitenkin jotakuinkin M-kokoinen
Puikot: 5 vartalossa & 4,5 hihoissa
Taisin tehdä ohjeen mukaan hihoja lukuunottamatta. Tein tarkoituksella aika pitkän, koska tykkään sellaisista enemmän. Hihat jäivät aika lyhyiksi, koska lanka loppui, mutta hyvät niistäkin tuli, juuri kyynärpään alapuolelle. Hihojen kanssa oli takkuamista, niistä kun tuli aina liian leveät ja lerpattavat. Otin ohuemmat puikot ja tein tarkoituksella tiukempaa jälkeä, ja silloin tuli parempi, mutta reunus jäi vieläkin liian löysäksi, joten vähensin 6 silmukka ja kudoin aika tiukkaa, samoin päättelyn tein aika napakasti.
Hyvä neule tuli, tulen varmasti pitämään ja suunnittelen jo seuraavia samalla mallilla. Suunnitelmissa on myös samalla mallilla suljettu tunikamainen neule.

Yhdessä neulontablogissa on seurattu hämähäkkirouvan touhuja. Meiltä löytyi ikkunan ulkopuolelta tällainen, lajista ei ole havaintoa, mutta saattaisi ehkä myös olla ristilukki. Iso oli kuin mikä! Kovasti oli kutonut seittiä, mutta kuitenkin vähän erilaista kuin minun puikoistani syntynyt seitti...

MS3 on vihdoinkin valmis! Kyllä siinä oli urakkaa ja mutkaa matkassa, kun parikymmentä riviä ennen loppua loppui lanka, eikä sitä meinannut löytyä mistään. Lopulta sain yhden foorumin kautta ystävälliseltä kutojalta yhden kerän ja sain huivin loppuun. Langoissa on pieni väriero, mutta se sattui sopivast sulkien kohdalle, joten se sopii hyvin kuvioon eikä sitä kyllä huomaakkaan, jos ei osaa katsoa. Pingotuksen kanssa meinasi olla ongelmia, kun kokeilin tehdä sitä ensimmäistä kertaa langan kanssa. Olen jo yrittänyt etsiä edullista mahdollisuutta jonkinlaisiin pingotustankoihin, mutta rautakaupassa käynti ei tuottanut sopivanhintaista tulosta ... miehellä oli kyllä hauskaa :-). Olin pingotuksesa vähän hätäinen, kun halusin äkkiä kuvata huivin, ja sulkien reunat käpristyivät vähän, kun huivi ei ollut ihan kuiva föönauksestakaan huolimatta, joten siipiosa on pingottumassa uudelleen.

Mystery Stole 3, Swan Lake
Ohje: täältä
Lanka: Junghanswollen Seidana-silkkisekoitus 140g
Puikot: 3,5
Tämä oli minun ensimmäinen isompi huiviprojektini ja olen tyytyväinen tulokseen. Pelkkää huivinkutojaa minusta ei kuitenkaan tule, vaikka aion muitakin huiveja vielä neuloa. Rivien jatkuva seuraaminen on rasittavaa ja lankavarastotkin vähenevät työhön nähden ihan liian vähän :-). Enkä minä ole oikein huivi-ihminenkään, mutta ehkäpä lähipiiristä löytyy sopivia "uhreja" :-).
Seuraavksi taidan ottaa käsittelyyn seuraavan keskeneräisen huivin ja sukkiakin olisi kiva saada valmiiksi. Kesäheinän kohtalo harmittaa: koska taas aloitin kutomisen ilman mallitilkkua, näyttää siitä tulevan aivan liian iso ja joudun purkamaan melkein 30 senttiä :-(. Mutta pakko se on tehdä, koska en sitä kuitenkaan telttamallisenakaan tulisi pitämään. Olenkos muuten koskaan sanonut, miten kamalasti inhoan neuletöiden purkamista?!? Valitusta voisin jatkaa sairasosastolla, on meinaan taas päällä niin maan perusteellisen ikävä yskä, että vatsalihakset ovat aivan hellinä, kurkku riekaleina ja päätä särkee pelkästä yskimisestä :-(. Tahtoo kesän!!! Onneksi on edes olympialaiset, että saa maata viikkotolkulla töllön ääressä; kahden maan kannustaminen on paljon jännempääkin, kun mitaleita satelee ihan kivasti :-).

Virkattu on ... reikiä :-)

Tulipas aikamoinen tauko tähän bloggailuun, mutta kun ei kerkiä oikein mihinkään "joutavaan" päiväsaikaan ja illalla ei enää näe kuvata eikä jaksa blogata. Ollaan mukamas vähän lomailtu, tosin kovin kauas kotipihalta ei keritty, kun kanneltiin 150 kilon kiviä paikasta toiseen, maalattiin ikkunoita ja raivattiin vinttiä. Jälkeäkin syntyi ihan mukavasti, mutta kyllä varmaan olisi ollut rentouttavampaa maata jossain rannalla Pina Colada kädessä. Säät ovat olleet ihan syvältä ja ilmeisesti sen takia on sairasteltu kaikki oikein kilpaa :-(.

Puikkoja ja koukkuakin on tullut heiluteltua jonkin verran, ilmoittauduttua kaikenmaailman mysteerisiin huivijuttuihin ja tällä hetkellä yritän valita Mystery Stole 4:een lankoja ja helmiä. Tässä on tämän päivän suosikit eli joku noista keltaisista saattaisi tulla valituksi, mutta helmistä en oikein vielä tiedä, kun en ole löytänyt mistään tietoa, voisiko noita erivärisiä käyttää. Täytyy seuraavana lähteä vähän Ravelryyn surffailemaan ja katselemaan.

Jo muutama viikko sitten valmistui toinen oikein onnistunut neule peräjälkeen. Tai siis eihän tuo tietenkään ole neulottu vaan virkattu. Pähkäilin jo edellisellä kerralla sen sopivuutta, ohjeen koko kun oli 36-38 ja tarvitsisin ehdottomasti ainakin sen isomman luvun. Lanka oli kyllä vähän alkuperäistä paksumpaa, mutta olen virkannut sen verran vähän, etten oikein osaa arvioida kokoja ... enkä tietenkään taaskaan tehnyt minkäänlaista mallitilkkua. Pingotin kappaleet tosi rankasti ja elin jännityksessä siihen saakka, kun sain työn kasattua ja pääsin kokeilemaan. Ilo oli tosi suuri, kun totesin koon istuvan tosi hyvin ja muutenkin topin onnistuneen loistavasti. Oli kivaa virkata vähän isompaakin ja työstä jäi sellainen tunne, että tämäntyyppisä virkattuja töitä pitää tehdä lisääkin.
Virkattu toppi
Ohje: Lea Special Modische Masche LM 023
Koko: N. 38
Koukku: 3
Lanka: Vyötteetön kirpputoripuuvillalanka
Tässä vielä toinen kuva, vaikka kunnon valokuvaajaa minusta ei kyllä saa tekemälläkään :-(. Tänään paistoi aurinko niin, etten nähnyt digin kuvaruudulta yhtään vaan jouduin ottamaan kuvat vähän veikalla. Yritin muka saada kuvaan kauniisti kukkivia keltaisi nimettömiä kukkia, mutta eipä noista näy mitään vaan kaikkea muuta epäkuvauksellista vaan osui taustaksi.

Olympiatyö eli February Lady Sweater on edistynyt niin, että se valmistuu varmaankin huomenna. Novitan Spektri Plus on kivaa lankaa, mutta aika raskas neuleesta tulee. Ja lanka tulee riittämään juuri ja juuri, kun lyhennän vähän hihoja. Ensimmäisen hihan joudun purkamaan, kun siitä tuli aivan liian löysä ja iso, mutta pienemmillä puikoilla ja tiukemmalla käsialalla näyttää tulevan ihan sopiva. Nyt päässä kummittelee tehdä samalla mallilla suljettu puseromallinen tunika.

Ui, aah, nam ...

... nyt mullakin on nämä ja ne on ihania!!!!! Ja ensimmäiset sukkatällaiset pääsivät tänään katsomaan Legoja ja taisivat tykätäkkin. En kyllä kovin montaa silmukkaa kerinnyt kutoa, kun ravattiin 5-vuotiaan perässä niin, että jalat ovat nyt aivan muussina ja menisin kaikkein mieluiten sohvalle makaamaan ja kutomaan, mutta en vielä kerkiä, kun perheen miesväki on pelaamassa jalkapalloa pihalla ja mulla on kotihommia vielä vähän odottamassa. Legoja oli paljon ja oli ihan hienojakin viritelmiä, mutta kyllä niihin vempeleisiin joutuu jo näin lomakauden alkuvaiheessakin odottamaan ihan liian kauan, murmur. Onneksi poika ei ollut itsekkään kovin innoissaan jonottamisesta ja käytiin sitten sellaisissa paikoissa, joissa ei jouduttu kauaa jonottamaan.

Uusia töitä olen aloittanut enemmän kuin laki sallii ja tässä tulossa Ullan Kesäheinä juuri ohjeen langasta eli vihreästä bambusta. Kivaa lankaa, tosin meinaa vähän halkeilla.
Tämäkin piti saada aloitetuksi, vaikka todellakin muitakin keskeneräisiä olisi ollut. Takakappale on valmis ja etukappale aloitettu ja hurjasti pelottaa, miten virkattua työtä saa pingotettua ja kuinka paljon. Ohje on nimittäin muistaakseni 36-38 koolle ja jotenkin kappale tuntuu kamalan kapealta. Mietin jo leventää kappaleitä vähän virkkaamalla verkkovirkkausta pari kerrosta, mutta ehkä kokeilen ensin rajua pingotusta. Virkkaus sujuu jotenkin kamalan nopeasti ja tuntuu kivalta.

Bolero valmis

Tämä oli melkeisen takkuinen homma, mutta kyllä se kannatti. Ensin kudoin vartalo-osaa jonnekkin puoleen väliin kun huomasin, että olin kämmännyt toisessa reunassa kuvion kanssa pahasti ja eikun purkamaan. Sitten huomasin, että olin toisella kerralla laskenut silmukat ihan miten sattuu ja niitä oli monta kymmentä liikaa! Kolmannella kerralla silmukat olivat vieläkin pielessä, mutten enää välittänyt vaan annoin mennä. Sitten tuli synttärilahjojen tekoa ja muuta kiirettä ja jätin harmittavan boleron lepäämään. Lepo venyikin, kun en millään olisi jaksanut ottaa isoa työtä taas käsiini, kun en taas yhtään enää muistanut, missä olin menossa. Viikonloppuna otin härkää sarvista kiinni ja tässä tulos. Virheitä on edelleenkin, kun improvisointi oli välillä aika hankalaa väärän silmukkamäärään takia, ja kuvatessa huomasin yhden isommankin mokan joka vielä näkyykin, mutta eiköhän sitä voi kuitenkin pitää.

Bolero
Malli: Novita kevät 2007 numero 13
Lanka: Gründl Four Seasons Carola
Koko: S/M tai jotain sinne päin
Puikot: 4,5
Tein siis muuten ohjeen mukaan, mutta vähän pidemmäksi ja ne mokat ja kämmit mukana. En kostuttanut enkä pingottanut neuletta mitenkään, vaan katson ensin sitä noin, koska minulla on vähän huonoja kokemuksia yhdistelmästä puuvilla, pingotus ja pitsineule.

Sniikkereitä lupasin olevan tulossa enemmänkin ja tässä seuraavat jostain varaston jämästä tehty.

Aloitin Kesäheinän , joka on ollut tekolistalla jo viime kesästä saakka. Lanka on ohjeen mukainen jopa väriä myöten ja Bambu tuntuu mukavalta kutoa. Ainoa ongelma on sen halkeavaisuus, joka korostuu teräväkärkisten puikkojen kanssa, mutta kun muita sopivia ei nyt satu olemaan vapaana tarvittavassa koossa. Sukkia on myös tulossa useampiakin varsinkin lyhyenä versiona, mutta tällä kertaa vähän vaativammalla mallilla.

Komeetta lentää

Tulihan taas tauko bloggaamiseen. Tauti oli oikea kesäflunssien äiti ja vieläkin on olo vähän räkäinen eikä vielä täysikuntoinen ja kolmas viikko jo menossa. Jalkapallon seuraaminen meinasi ottaa koville, kun ei kerinnyt nukkumaan kunnon yöunia, joten olin todella onnellinen, kun EM-kisat loppuivat. Mies asensi koneelle tuliketun ja ihan hyvältä tämä tuntuu IE:iin verrattuna, vaikka muutaman huonomman asian olenkin juo huomannut. Ainakin tämä tuntuu nopeammalta ja Blogilistakin tuntuu toimivan paremmin. Käsitöitä on valmistunut muutama ja ensimmäisinä esittelyssä Komeetta-sukat.

Komet-sukat
Malli: Yahoon SockenKreativListe
Lanka: Regia
Puikot 2,5
Koko: reilu 39
Mukava malli, jonka aloitin jo heti sen ilmestyttyä alkuvuodesta, mutta sukat jäivät valitettavasti muitten töitten alle ufoutumaan. Viime viikolla päätin saada valmiiksi ja kivat näistä tulikin. Taisin tehdä ihan kokonaan mallin mukaan.

Tavalliset itsekoolatut melko lyhytvartiset sukat ja koko 40.

Regian PomPon-langasta lyhyet sniikkerit. hennoin ostaa vain yhden kerän ja aloitin nämä varpaista ja kudoin molempia sukkia yhtä aikaa. Hauskaa lankaa, vaikkakin vähän hankalaa kutoa. Koko 40.
Totesin, että tarvitsen aivan välttämättä uusia sniikkereitä itselleni ja kaivoin sukkalankajämäni esiin. Ensimmäisenä pääsi tämä iloisen kirjava lanka puikoille, kavereita seuraa.

Kaivoin myös erään vanhimmista UFOistani pölykerroksen alta esiin ja siitä syntyi oikein mukava kesäinen reppu vaikka farkkusortsien kanssa käytettäväksi. Virkkasin ihan hatusta ja hyvä tuli.

Keskeneräisiä töitä tuntuu edelleenkin olevan ainakin miljoona ja uusia tekisi mieli aloittaa ainakin toinen samanmoinen määrä, mutta yritän hillitä mieltäni, varsinkin kun uusi Ullakin on ilmestymässä varmaankin huomenna. Minun vastaremontoidun käsityöhuoneeni organisoiminen alkaa olla loppusuoralla ja viimeiset laatikot ovat enää purkamatta. Kyllä on ollut ihana järjestää lankoja ja kankaita hyllyihin monen laatikkovuoden jälkeen. Kohta kelpaakin sitten ommella ja touhuta hyvin järjestellyssä huoneessa.

Ei laaksoa ei kukkulaa ...

... no ei kun olikin aika kukkulaisen näköistä työtä juuri puikoilla. Erittäin vanha UFO, nimittäin MS3 , pääsi vihdoinkin pölyisestä nurkastaan taas esille ja olen tikuttanut sitä niin, että viimeinen vinkki on enää tekemättä. Ja tietenkin sitten pingotus, jonka avulla kukkuloista ja laaksoista pitäisi syntyä kaunis joutsenen siipi. Huivien kutominen tuntuu pitkästä aikaa tosi mukavalta ja ainakin nyt tekeillä olevissa ovat kuviotkin sellaisia, ettei ihan koko aikaa tarvitse katsoa ohjetta. Se ohjeen jatkuva katsominen on nimittäin minulle se huivien kutomisen kompastuskivi, kun en millään jaksaisi olla koko aikaa ohje nenän edessä.

Toinen keskeneräinen huivi on Knitting Delight -ryhmän Pearled Romance. Hidasta on helmien kanssa kutominen, mutta jälki on kyllä mukavaa ... helmet näkyvät paremmin klikkaamalla kuvaa. Lankana Junghanswollen Seidana, sama kuin MS3:ssa, mutta erivärisenä.
Ja koska ei kahta ilman kolmatta, tässä Goddess Knitsin toinen keskeneräinen eli Anniversary Mystery Shawl. Lankavalintaa mietin kauan, kun pelkäsin tällaisen epätasaisen langan soveltuvuutta malliin, mutta pingotuksen jälkeen näyttäisi siltä, että kyllä tälläkin onnistuu. Tämä oli jonkun kirppisreissun löytö ja täysin nimetöntä kartiolankaa, mutta epäilisin sen syöneen villaa, puuvillaa ja pellavaa.

Meillä on ollut jo kolmisen viikkoa tosi kylmää ja sateista. Tänään vihdoinkin näyttäytyy aurinko ja lämpötilankin pitäisi vihdoinkin nousta. Ilmeisesti kylmän sään takia koko perhe yskii ja räkii, minä tietenkin taas tapojeni mukaisesti kaikkein pahiten :-(. KIPpailunkin jouduin jättämään väliin kylmän sään ja räkätaudin takia. Mies on ollut flunssasta huolimatta ahkerana ja minun käsityöhuoneeni on viittä vaille valmis ja pääsen pian penkomaan ja järjestelemään käsityötarvikkeitani oikein kunnolla.

Riemunkirjavaa

Tässä ne nyt ovat, tosin eivät valmistuneet pelin aikana kun sen aikana piti sadatella ja päivitellä huonoa peliä :-(. Ei edes nämä värit piristäneet iltaa! Näistä tuli todella riemunkirjavat ja se sana kuvaakin loistavasti näitä värejä. Näistä tulle ehdottomasti sadepäivän sukat tai potutussukat ja näitä saa käyttää vain silloin, kun kaipaa erityisen paljon väriterapiaa :-). Kuvassa sukan kärki näyttää vaaleammalta, mutta kyllä se on ihan saman värinen kuin muukin sukka. Aurinko, joka näyttäytyi parvekkeella juuri sukan levyisenä kohtana ja joka poistui heti oven suljettuani, muuten on jääkylmä tuuli eikä yhtään kesäistä, murmur, teki pienen tepposen kuvatessa. Pastelli- ja kirkkaat värit yhdistyvät jotenkin kivalla tavalla ja olen oikein tyytyväinen taideteokseeni. Kaikkein uskomattominta on, että langan väri muuttui värjäyksen jälkeen uunissa ollessaan todella paljon. Minä olin jättänyt siihen valkoisia kohtia ja muutenkin langassa oli ehkä noin viittä väriä. Värejä oli käytössä vain kolme, sininen, keltainen ja punainen. Jotenkin kummallisesti värit levisivät kiinnityksessä, mutta olen paljon tyytyväisempi lankaan näin. Langasta löytyy kuva vyyhtinä pari postausta sitten ja Ravelrystä myös keränä.
Poika on flunssassa ja tarhasta pois ja minä yritän epätoivoisesti saada vähän kotitöitä tehtyä, mutta kortinpeluukaveria kaivataan ... ja nettikin kutsuu aina välillä :-). Riemunkirjavaa viikonloppua kaikille!

Lahjuksia ja sukkia

Mitenköhän minä olen olut taas niin kiltti, että sain ihanan ison pehmeän paketin täynnä tuliaisia Korialta? Kiitos taas kerran, oli aivan ihania uusia tuttavuuksia!

Spektri Plussaa oli puoli kiloa hurmaavan vihreänä versiona ja kovasti olen miettinyt sille uutta olomuotoa, mutta vielä ei ole lopullinen päätös tehty. Ihanan pehmeältä tuntui tämä lanka ja taisi tälle löytyä joku ohjekkin viimeisestä Novitasta, jonka myös sain samoilta ihanilta ihmisiltä edellisessä kirjeessä.

Tämä lanka olikin vaikeampi selvitettävä, kun en ole Novitan lankoja nähnyt pitkiin aikoihin livenä. Lankakartan kuvasta päättelin sen olevan Cocosta ja sitäkin on puoli kiloa, vaikka aluksi luulinkin sitä olevan vain puolet määrästä, koska lankakartassa lankakerän kooksi ilmoitettiin 50 grammaa. Rupesin kuitenkin pian ihmettelemään, että miten toinen lankakerä voi olla käsituntumalla niin paljon kamalan painavamman tuntuinen ja vaaka kertoi totuuden. Tästä tulee jotain erittäin ihanaa kesäistä ja ohjeita löytyy kivasti uudesta ja edellisistä Novitoista. Poika tosin yrittää omia langan, kun se on niin ihanan kiiltelevää :-). Haluaisi siitä sukat, mutta tämä on minun ihan ikioma lanka.
Sukkiakin tietenkin on syntynyt, kun niitä on useita puikoilla samanaikaisesti. Ihan tuikitavalliset omavärjätystä halpissukkalangasta. Väri taisi olla Dylonin musta nappi ja pohjalanka pinkki. Mukavasti raidoittuivat eivätkä läikittyneet oikeastaan yhtään.
Tässä minun koko tämänastisen sukkaurani kaunein lanka. Opalin tehtaanmyymälästä keväällä ostettu vyyhtilanka, jonka nimesin Kukkakedoksi. Kuva ei oikein anna väreille oikeutta, mutta siinä on tosi harmonisesti yhdistetty vihreää, sinistä, pinkkiä ja kuin kukkasina punaista. Raitakuvio on tosi pitkä. Onneksi tätä lankaa on vielä enemmänkin.
Hullu kun olen, päätin eräänä yönä surffaillessani lähteä mukaan ensimmäiseen MysteryCAL:iini eli virkkausmysteeriin. Ohje löytyy täältä ja Ravelrystä löytyy myös ryhmä mysteerille, josta löytyy ohjetta myös osin kaavionakin. Toinen osa on jo ilmestynyt, mutta en ole kerinnyt vielä sitä aloittamaan. Virkkaus englanniksi ja vielä amerikansellaiseksi oli alussa tosi vaikeaa ja jouduin purkamaan alun vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta ymmärsin katsoa tarkkaan Ravelryn ryhmästä kuvia ensimmäisestä osasta ja tajusin, miten vaikeasti olin yrittänyt ajatella. Käytin apuna Marjutin pientä virkkaussanastoa , suuri kiitos siitä. Alun vaikeuksien jälkeen huomasin vielä kämmänneeni sekoittaessani amerikkalaisia ja brittiläisiä virkkaustermejä, mutta sen jälkeen lähti sujumaan ja tein enimmäisen osan yhdessä illassa, tosin puolille öille siinä meni alun takkuilujen takia. Lankana on, niinkuin kuvasta näkyy, ikivanha Kotiväki, ostettu vielä mummonmarkan aikoina.

Puikoilla on edelleen tungosta, varsinkin sukkasellaisilla, kun valmistuneitten sukkien jälkeen piti ehdottomasti saada tekeille edellisen postauksen omavärjätty kirjava kerä. Kivaa jälkeä tulee ja sukat valmistuvat varmaankin tänään jännittävää peliä seuratessa, vaikken olekkaan mikään kova jalkapallofani. Mutta suurkisoja nyt voi katsoa ihan missä lajissa vain :-). Poikakin saa jännätä peliä sen aikaisen ajankohdan takia ja onkin ihan innoissaan, kun pääsi vielä eilen ensimmäistä kertaa ihan oikeisiin jalkapallotreeneihin mukaan. Nyt sitten pitää viikonloppuna mennä etsimään jalkapallotrikoita, kun kaikilla muillakin naperoilla sellaiset oli. Nappulakenkiäkin kuulemma käyttävät ulkona, mutta niitä ei kyllä ostea, ennekuin nähdään, tykkääkö poika treeneistä jatkossakin, varsinkin kun lomien jälkeen vaihtuu tuttu valmentaja toiseen. Minullakin alkoi samalla ihan uusi harrastus, kun kudon treeniajan autossa tai jossain lähellä ulkona.

Huivimysteerejä on alkamassa enmmänkin ja mukana olen aikonut olla aktiivisesti ainakin kahdessa, Knitting Delight -ryhmän Pearled Romance -huivissa, jossa pääsen tutustumaan helmien ihmeelliseen maailmaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen vihje tuli tänään ja lanka ja helmet ovat valmiina, puikot pitäisi vielä etsiä. Toisena alkaa ylihuomenna Goddess Knitsin Anniversary Mystery Shawl , johon vielä pitäisi etsiä sopiva lanka. Varastoissa on kyllä niin paljon huiveihinkin sopivia lankoja, ettei etsintä varmaankaan ole kovin vaikeaa. Saa nähdä, kuinka pitkään jaksan olla mukana kaikissa mysteereissä, kun UFOina on jossain nurkassa hylättynä kaksi keskeneräistä vanhaakin mysteerihuivia.

Nameja ja sateenkaarta

Kesä on ollut kiva kaveri ja säät mahtavat. Ulkoilua ollaan harrastettu enemmän kuin riittävästi ja tietokone on saanut levätä talven kovasta käytöstä. Pojasta on tullut kova pyöräilijä, joka pärjää jo melkein kokonaan ilman apuja lähiseudun isoista ylä- ja alamäistä. Tänäänkin käytiin lähes tunnin lenkillä poika pyöräillen ja minä juosten ja välillä ylämäissä puuskuttaen ja vähän työntämällä auttaen.

Sateenkaarisukat
Ohje: Magknitsistä, joten taitaa olla kadoksissa
Lanka: Regian Cotton Surf Color puuvillasukkalanka
Puikot: 2,5 niinkuin aina
Tein lyhennetyt kierrokset Ullan ohjeella enkä lankaa kieputtamalla, muuten taisin tehdä ohjeen mukaan. Lyhennyskohdissa tuli pientä epätasaisuutta, mutta onneksi höyrytys teki taas ihmeitä. Malli oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, mutta en taida tehdä samalla mallilla enää toisia sukkia, varsinkin kun maailma on täynnä muita malleja, jotka haluaisin kutoa.

Olin toissaviikonloppuna taas sukankutojien paratiisissa , tällä kertaa vähän isommassa tapaamisessa ja oli kivaa saada joillekkin nettitutuille ihan oikea henkilöllisyys. Ohjelmaa riitti lankojen värjäilystä neulontakilpailuun ja mukavaa oli. Tällä hetkellä paratiisissa näyttää erittäin kurjalta maanantain myrskyn jälkeen. Linkin kautta pääsee sivuille, jossa on myös kuvia vaurioista. Hurjan näköistä on, varsinkin kun olin vasta siellä tehtaassakin kierroksella ja näin juuri samoja jättikokoisia lankarullia valmistumassa keriksi, jotka nyt ovat mudan ja veden tuhoamia.

Tuliaisiakin toin tietenkin paratiisista, tosin tällä kertaa hyvin vähän sukkasellaisia.

Vasemmalla oleva vyyhti on itse värjätty Opalin väreillä ja tuskin maltan odottaa saada sen kudotuksi. Uskomattoman upeita värejä saa vain kolmea väriä sekoittamalla! Oikealla oleva vyyhti on todella pehmeää puuvillasekoitetta, joka oli pakko ostaa hintansa takia; 1kg 5 euroa. Omavärjätyn vyyhdin alla on minikerä Opalin uutta Harry Potter -lankaa, jonka sain tehdaskierroksen päätteeksi lahjaksi. Keskellä alhaalla on villa-silkki-ramie - sekoitusta batiikkivärjättynä. Näitä kuolasin jo viime kerralla, mutten hennonut ostaa. Tällä kertaa päätin jättää sukkalangat ostamatta ja ostin puserolangat. Oikealla alhaalla on vielä viininpunaista puuvillalankaa, josta tulee varmaankin joku toppi. Lanka on suunnilleen Kotiväen paksuista ja tyyppistä.
Tässä vielä lähikuva silkki-ihanuudesta, vaikka värit ovat kyllä luonnossa vieläkin ihanammat. Nyt pitäisi langalle löytää arvoisensa ohje. Jotain kesäistä ajattelin, tosin lankaa on kyllä kilo, joten siitä voisi saada kaksikin työtä tehtyä. Pitää mennä Ravelryyn tutkimaan.
Loppuun vielä kesäinen kuva kukkapenkistä, jossa kasvaa vaikka mitä. Tosin tällä hetkellä myrskyn tuomat raekuurot kyllä antoivat kyytiä kasveille, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Pojan kanssa ollaan kovasti hoidettu kasvatuksiamme ja pian päästään omien tomaattien ja mansikoitten syöntiin.

Puikoilla on tungosta ja taitaa olla ensimmäinen kerta, että minun kaikki puiset 2,5-sukkapuikkoni ovat käytössä ... ja niitä on paljon! Tulossa on vaikka kuinka monet itsevärjätyt sukat ja yhdet edellisen Opalin reissun tulokset, joissa on minun mielestäni tähän mennessä kaikkein kaunein väri- ja malliyhdistelmä. Tuo mieleen kesäisen kukkakedon. Novitan bolero on myös aika hyvällä mallilla, mutta olen tehnyt siinä noin sata virhettä ja pelkään siitä tulevan liian ison. Mutta toista kertaa en kyllä enää pura, vaan kudon sinnillä loppuun ja toivon koon kuitenkin osuvan oikeaan. Mutta vähän kyllä kypsyttää, kun malli on kaunis ja lanka kivaa neulottavaa, mutta kun ei vaan saa luettua ohjetta klunnolla ja varsinkaan laskettua oikein :-(.